Jär­jes­tö­työ tar­jo­aa jos­kus mah­dol­li­suu­den mie­len­kiin­toi­siin ko­kei­lui­hin it­sen­sä ke­hit­tä­mi­ses­sä. Vii­me syk­sy­nä täl­lai­nen ti­lai­suus ta­jou­tui koh­dal­le­ni, kun SPR:n pii­ris­tä ky­sel­tiin ha­luk­kuut­ta osal­lis­tua co­ac­hauk­seen jär­jes­tön saa­mien yh­teis­työ­ku­vi­oi­den kaut­ta.

Sana co­ac­hing esiin­tyy usein eri­tyi­ses­ti bis­nes­maa­il­man pu­heis­sa ja siel­tä se on jol­la­kin ta­val­la tul­lut it­sel­le­ni­kin tu­tuk­si. Kun­nol­lis­ta suo­men­kie­lis­tä vas­ti­net­ta co­ac­hin­gil­la ei oi­kein ole. En­nen kuin it­se läh­din tar­jot­tuun ko­kei­luun, ha­lu­sin hie­man sy­väl­li­sem­min tie­tää, mis­tä on kyse?

On­nek­si tie­toa löy­tyy ny­kyi­sin hel­pos­ti. In­ter­ne­tin ih­meel­li­ses­tä maa­il­mas­ta sel­vi­si, et­tä co­ac­hing ero­aa mer­kit­tä­vä­si kon­sul­toin­nis­ta, men­to­roin­nis­ta, val­men­nuk­ses­ta tai työ­noh­jauk­ses­ta, jois­sa kai­kis­sa työ­ta­vois­sa ede­tään pit­käl­ti oh­jaa­ja­läh­töi­ses­ti. Sitä vas­toin co­ach ei niin­kään ope­ta co­ac­hat­ta­val­le, mitä hä­nen pi­täi­si teh­dä, vaan tu­kee ja haas­taa co­ac­hat­ta­vaa it­se­ään löy­tä­mään par­haat ajat­te­lu- ja toi­min­ta­ta­vat kul­loi­seen­kin ti­lan­tee­seen. Kol­le­ga­ni kans­sa suo­men­sim­me ter­miä vie­lä niin, et­tä co­ach on aja­tus­maa­il­man per­so­mal trai­ner tai vie­lä suo­ma­lai­sem­min aja­tus­maa­il­man p.....lle­pot­ki­ja.

Näil­tä poh­jil­ta pää­tin tart­tua tar­jouk­seen. Vaik­ka jär­jes­tö­teh­tä­vä­ni omas­ta mie­les­tä­ni hoi­tu­vat­kin, jo­ta­kin pa­ran­ta­mi­sen­va­raa tun­sin kui­ten­kin ole­van. Tämä aja­tus mo­ti­voi mi­nua osal­lis­tu­maan co­ac­hauk­seen.

Pien­tä jän­ni­tys­tä­kin oli, kun otin en­sim­mäi­sen pu­he­lu­ni co­ac­hil­le­ni. Mil­lai­siin haas­tei­siin hän mi­nut aset­taa?

Tu­tus­tu­mis­kes­kus­te­lul­la­han tämä al­koi ja pe­li­sään­nöt sel­vi­tet­tiin heti al­kuun koh­dil­leen.

It­sel­lä­ni oli muu­ta­mia asi­oi­ta, joi­ta ha­lu­sin co­ac­hauk­ses­sa kä­si­tel­lä. Ly­hyt co­ac­haus­jak­so tie­tys­ti ra­joit­taa, mut­ta tätä kir­joi­tet­ta­es­sa meil­lä on co­ac­hauk­ses­ta käy­ty jo kol­me nel­jä­so­saa. Omal­la koh­dal­la­ni koen, et­tä olem­me eh­ti­neet var­sin hy­vin poh­ti­maan pari-kol­me isom­paa­kin teh­tä­vii­ni kuu­lu­vaa asi­aa.

Co­ac­hauk­ses­sa on mie­les­tä­ni hy­vää se, et­tä kes­kus­te­lut ovat kah­den­kes­ki­siä co­ac­hin kans­sa. Co­ac­hi­ni ei to­del­la­kaan kaa­da val­mii­ta rat­kai­su­ja pää­hä­ni. Hän haas­taa mi­nut it­se­ni miet­ti­mään lä­hes­ty­mis­kul­mia esil­le tul­lei­siin ky­sy­myk­siin. Myön­nän, et­tä täs­sä jou­duin osin me­ne­mään epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le­ni, mut­ta us­kon, et­tä ni­me­no­maan tä­män ko­ke­muk­sen ja op­pi­mi­sen kaut­ta pys­tyn myös jat­kos­sa tart­tu­maan en­tis­tä pa­rem­min etee­ni tu­le­viin haas­tei­siin. Mah­dol­li­ses­ti myös muut­ta­maan toi­min­ta­ta­po­ja­ni.

Maa­il­ma muut­tuu ja suo­ma­lai­nen yh­teis­kun­ta sen mu­ka­na. Myös jär­jes­tö­toi­min­nan tu­lee muut­tua ajan hen­gen mu­kai­ses­ti. Täs­sä tar­vi­taan jär­jes­tö­toi­mi­joil­le ky­kyä ot­taa tu­le­via haas­tei­ta vas­taan. On erit­täin hie­noa, et­tä co­ac­haus-tyyp­pi­nen ke­hit­tä­mis­työ on tu­los­sa myös jär­jes­töi­hin. Toi­vot­ta­vas­ti jat­kos­sa laa­jem­min­kin.

Kari Sark­ki­nen

kari.sark­ki­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi