Läm­pi­mät il­mat saa­pui­vat mo­nen vii­kon odo­tuk­sen jäl­keen taas ilok­sem­me. Sitä mel­kein unoh­ti, et­tä vuo­de­nai­ka­na me­nos­sa on kesä. Ai­noa, joka sii­tä muis­tut­ti, oli va­loi­sat yöt.

Jos tark­kai­lee hie­man ym­pä­ris­tö­ään ja kans­sa­e­lä­ji­ään, huo­maa heis­sä sa­man elä­män­tyy­lin kuin eläi­mis­sä­kin. Sa­teen al­ka­es­sa kaik­ki ka­to­a­vat omiin ko­loi­hin­sa. Kä­per­ty­vät jon­ne­kin läm­pi­mään nurk­kaan omas­sa ko­dis­sa ja jää­vät odot­ta­maan sa­teen lop­pu­mis­ta. Vä­lil­lä vain pil­kah­taa ne­nän­pää ik­ku­nas­sa kun joku tar­kis­taa, joko sade on la­kan­nut tai mikä on läm­pö­ti­la.

Omal­la ta­val­laan se on hie­man has­sua, kun ot­taa huo­mi­oon kuin­ka pal­jon ih­mi­sil­lä on sa­teel­ta ja huo­nol­ta ke­lil­tä suo­jaa­via asus­tei­ta. Mik­si ei vaan kis­koa kaik­kia nii­tä pääl­le ja men­nä ulos tou­hu­a­maan niin kuin pou­ta­päi­vi­nä­kin?

Kos­ka se ei ole ki­vaa. Se on kai­kis­ta va­rus­teis­ta huo­li­mat­ta hy­vin mo­nes­ti epä­miel­lyt­tä­vää. Vesi va­luu naa­mal­la ja muu krop­pa on hien peit­tä­mä, kos­ka ne sa­de­tak­ki ja -hou­sut ei­vät hen­gi­tä yh­tään. Ta­kin hup­pu on niin iso, et­tä jou­dut kään­tä­mään pää­tä­si kuin pöl­lö, et­tä näet jon­ne­kin muu­al­le kuin etee­si ja sil­loin­kin näet vain toi­sel­la sil­mäl­lä­si, kos­ka toi­nen jää pii­loon sin­ne hu­pun taak­se. Li­säk­si ää­ne­si huk­kuu jon­ne­kin hu­pun syö­ve­rei­hin, jo­ten kes­kus­te­lut pi­tää käy­dä puo­li­huu­ta­mal­la, sa­mal­la pää­tään vauh­dik­kaas­ti puo­lel­ta toi­sel­le pyö­ri­tel­len. Eten­kin jos kes­kus­te­lu­kump­pa­nei­ta sat­tuu ole­maan use­am­pi kuin yk­si kap­pa­le.

Sii­nä on ete­lä­eu­roop­pa­lai­sel­le tu­ris­til­le ai­mo an­nos suo­ma­lais­ta ek­so­tiik­kaa ih­me­tel­tä­vä­nä, kun kaup­pa­reis­sul­la sat­tuu pi­hal­la tör­mää­mään ka­saan kä­ve­le­viä sa­de­tak­ke­ja, jot­ka huu­ta­vat toi­sil­leen ja hei­lut­te­le­vat päi­tään kuin lin­nut.

Mut­ta on­nek­si moi­sia asi­oi­ta ei tar­vit­se juu­ri täl­lä het­kel­lä miet­tiä. Lu­vas­sa pi­täi­si ol­la läm­min­tä ja vain nor­maa­le­ja ke­sä­sa­tei­ta ai­na­kin het­kek­si ai­kaa. Suo­mi jat­kaa hor­rok­ses­ta he­räi­ly­ään. Ui­ma­ve­det läm­pe­ne­vät pik­ku hil­jaa uu­del­leen ja an­ta­vat pit­kät Jaa­kol­le ja hä­nen kyl­mäl­le ki­vel­leen. Pi­hoil­le ja mö­keil­le pää­see taas puu­hai­le­maan ja kesä kaik­ki­ne ki­voi­ne ak­ti­vi­teet­tei­neen on taas mei­dän kaik­kien ilo­nam­me vie­lä het­ken ver­ran.

Mut­ta eh­kä­pä kan­nat­taa ase­tel­la ne sa­de­a­sus­teet siis­tis­ti kui­vu­maan ja käyt­töä odot­ta­maan jon­ne­kin kä­te­vään paik­kaan. Nii­tä voi taas tar­vi­ta no­pe­am­min kuin ar­vaat­kaan.

Kai­sa Gröhn

kai­sa.grohn@ko­ti­kar­ja­la.fi