TOH­MA­JÄR­VI

Päi­vi Lie­vo­nen

Lin­tu­lan ti­lan leh­mä­lu­ku tup­laan­tui uu­den ro­bo­tin ja vas­ta­val­mis­tu­neen nuor­kar­ja­pi­ha­ton myö­tä.

– Nyt lyp­sys­sä on noin 120 leh­mää ja nuor­kar­jaa on toi­nen mo­ko­ma, vuo­des­ta 2014 ti­laa isän­nöi­nyt Jyri Jääs­ke­läi­nen sum­maa.

Vii­me vii­kol­la nuor­kar­ja siir­tyi uu­teen kyl­mä­pi­hat­toon, jota on ra­ken­net­tu vuo­den ver­ran.

– Pai­kal­li­sia pal­ve­lui­ta on py­rit­ty käyt­tä­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon, vaik­ka ra­ken­nuk­sen run­ko Puo­las­ta ti­lat­tiin­kin, Jääs­ke­läi­nen jat­kaa.

In­ves­toin­ti­tah­ti on ol­lut Jär­ven­tauk­ses­sa kii­vas; lyp­sy­a­se­man kor­va­si en­sim­mäi­nen ro­bot­ti 11 vuot­ta sit­ten, jol­loin leh­mä­mää­rä ko­ho­si 60 lyp­sä­vään. Ku­lu­van vuo­den maa­lis­kuus­sa asen­net­tiin toi­nen lyp­sy­ro­bot­ti. Ohes­sa on hie­man rai­vat­tu li­sää pel­toa ja teh­ty myös uu­si lie­te­säi­liö. Tu­le­vien ra­ken­nusp­ro­jek­tien lis­tal­la on vie­lä li­sä­laa­ka­sii­lo­jen ra­ken­ta­mi­nen nur­mi­re­hul­le.

–  Help­pous hou­kut­te­li va­lit­se­maan ro­bo­tin, tein ai­hees­ta opin­näy­te­työn­kin ai­koi­naan. Uu­dis­tus­ten myö­tä eläin­ten hy­vin­voin­ti on li­sään­ty­nyt, ja omat työ­o­lot ovat pa­ran­tu­neet. Ai­kaa jää pa­rem­min eläin­ten tark­kai­lul­le ja kar­jan hoi­toon voi pa­nos­taa enem­män, ag­ro­lo­gik­si val­mis­tu­nut Jääs­ke­läi­nen tuu­maa.

Lypsyrobotti tarvitsee päivittäin useamman huuhtelukerran, mutta lypsytyön se hoitaa itsenäisesti.

Päivi Lievonen

Lyp­syl­lä käy­dään noin kol­mes­ti päi­väs­sä

Leh­mät ovat läm­min­pi­ha­tos­saan niin sa­no­tul­la va­paal­la kier­rol­la, eli ne voi­vat suun­na­ta mai­don an­toon mil­loin mie­li­vät. Myös poi­ki­mis­ta odot­ta­vat hie­hot voi­vat tu­tus­tua oma­toi­mi­ses­ti ro­bo­til­la käyn­tiin.

– Lyp­sy­ker­to­ja on leh­mää koh­den 2,8 päi­väs­sä, mut­ta osa käy use­am­min. Ro­bo­til­la ne saa­vat eteen­sä vä­ki­re­hua, joka hou­kut­taa lyp­syl­le. Uu­den ro­bo­tin kans­sa hie­hot ovat op­pi­neet jo hel­pom­min käy­mään lyp­syl­lä. Van­hem­mat leh­mät pi­tä­vät enem­män ru­tii­neis­ta ja suo­si­vat mie­luum­min van­hem­paa ro­bot­tia, Jääs­ke­läi­nen ku­vai­lee.

Kar­ja­ko­ko al­kaa ol­la mak­si­mis­saan ei­kä laa­jen­nus­suun­ni­tel­mia ole enää tie­dos­sa.

– Täl­lä kar­ja­mää­räl­lä on nyt pär­jät­tä­vä, sil­lä pel­to­pin­ta-alaa ei ole enää mah­dol­lis­ta li­sä­tä, Jääs­ke­läi­nen to­te­aa.

Syk­syl­lä ti­lal­la ele­tään poi­ki­mis­ten ai­kaa, ja va­si­koin­te­ja sai­si ol­la enem­män­kin.

– Leh­miä on syk­syn mit­taan vie­lä vä­hän han­kit­ta­va li­sää. Pa­ras­ta oli­si, jos jol­tain ti­lal­ta sai­si isom­man erän tii­nei­tä hie­ho­ja os­tet­tua. Os­to­e­läi­miä on haa­lit­tu jo ai­em­min­kin, ja oman kas­va­tuk­sen kaut­ta mää­rää saa­tiin myös li­sät­tyä, Jääs­ke­läi­nen jat­kaa.

Jyri Jääskeläisen uudessa kylmäpihatossa verhoseinämiä ohjataan kaukosäätimellä.

Päivi Lievonen

Yh­teis­työ ti­lo­jen vä­lil­lä ak­tii­vis­ta

Jär­ven­tauk­sen ky­läl­lä us­koa maa­ta­lou­teen riit­tää, vaik­ka ala kär­vis­te­lee­kin edel­leen tuot­ta­vuu­den kans­sa.

– Ky­läl­lä on kuu­si kar­ja­ti­laa. Joka pir­tis­sä on asuk­kai­ta, ja lap­si­per­hei­tä­kin on, Jääs­ke­läi­nen sum­maa.

Am­ma­tin­va­lin­ta on ol­lut Jääs­ke­läi­sel­le sel­vä nuo­ruu­des­ta as­ti.

– Tyk­kään täs­tä työs­tä, nä­kee oman kä­den jäl­jen. Pi­dän eläi­mis­tä, ja täs­sä on kui­ten­kin oma va­pau­ten­sa, Jääs­ke­läi­nen ar­vot­taa.

Myös puo­li­so Kir­si Jääs­ke­läi­nen on mie­lel­lään töis­sä ti­lal­la.

– Maan­vil­je­ly on kut­su­mu­sam­mat­ti ku­ten vaik­ka pa­pil­la. Vas­tuu toki pai­naa koko ajan, mut­ta en ole palk­ka­työ­hön kai­van­nut, ai­em­min sii­vou­sa­lal­la työs­ken­nel­lyt vai­mo jat­kaa.

Yh­teis­työ alu­een vil­je­li­jöi­den kes­ken toi­mii hy­vin.

– Ei tä­män­ko­kois­ta ti­laa omin voi­min pyö­ri­tä, vaan ura­koit­si­joi­ta tar­vi­taan pal­jon. Säi­lö­re­hun­te­ot, puin­nit ja liet­teen­le­vi­tyk­sen te­ke­vät meil­lä­kin ura­koit­si­jat, Jääs­ke­läi­nen lu­et­te­lee.

Kirsi ja Jyri Jääskeläinen panostavat karjan käyttäytymisen tarkkailuun.

Päivi Lievonen

Ro­bot­ti va­paut­taa ai­ka­tau­luis­ta

Tila työl­lis­tää yrit­tä­jä­pa­rin li­säk­si jat­ku­vas­ti yh­den ko­ko­ai­kai­sen työn­te­ki­jän.

– Ke­säi­sin on yleen­sä li­säk­si yk­si har­joit­te­li­ja, mut­ta tänä ra­ken­nus­ke­sä­nä oli kak­si pal­kat­tua työn­te­ki­jää sekä isä­uk­ko apu­na kun te­ke­mis­tä oli enem­män, Jääs­ke­läi­nen to­te­aa.

Kar­jan­hoi­to si­too pi­ha­pii­riin, vaik­kei var­si­nai­sia lyp­sy­ai­ko­ja enää ole­kaan. Vä­ki­re­hun leh­mät saa­vat syö­dä omaan tah­tiin­sa ruo­kin­ta­ki­os­keis­ta, säi­lö­re­hua on ai­na va­paas­ti tar­jol­la. Ro­bot­ti hä­lyt­tää pu­he­li­meen häi­ri­ö­ti­lan­teis­sa, ja leh­mien ruo­kai­lua ja lyp­sy­ryt­miä on seu­rat­ta­va muun hy­vin­voin­nin seu­ran­nan ohes­sa.

– Aa­mu­päi­vät ku­lu­vat ai­na na­ve­tal­la, jos­kus koko päi­vä­kin. Eni­ten työ on val­von­taa ja tie­to­ko­neel­la oloa. Li­säk­si teh­dään myös päi­vä- ja il­ta­tar­kas­tuk­set, mut­ta kyl­lä ro­bot­ti an­taa tie­tyn­lai­sia va­pauk­sia ajan­käyt­töön, pa­ris­kun­ta sum­maa.

Tär­ke­ää on myös se, et­tä il­ta­päi­vi­sin ai­na­kin toi­nen on vas­tas­sa lin­ja-au­tol­la kou­lu­tai­pa­leel­taan vis­ka­ris­ta tu­le­vaa Ii­vo-poi­kaa, joka on in­no­kas apu­ri jo na­vet­ta­töil­lä­kin.

Iivo Jääskeläinen kurvaili pyörällään vastavalmistuneessa pihatossa, nyt rakennusta asuttaa jo nuorkarja.

Päivi Lievonen