TOH­MA­JÄR­VI

Jou­ko Väis­tö

Maa­ta­lous­lo­mi­tuk­sel­la on ta­ka­naan yli nel­jän vuo­si­kym­me­nen his­to­ria. Lain­sää­dän­nöl­lä toi­min­taa on oh­jat­tu vuo­des­ta 1978 läh­tien. Tänä ai­ka­na lo­mit­ta­jan toi­men­ku­va on muut­tu­nut mer­kit­tä­väs­ti.

Al­ku­ai­koi­na lo­mit­ta­ja teki maa­ti­lan töi­tä lai­das­taan. Hä­nel­le saa­tet­tiin kar­jan­hoi­to­töi­den li­säk­si sä­lyt­tää kaik­kia mah­dol­li­sia ko­ti­ta­lou­sas­ka­rei­ta lei­po­mi­ses­ta las­ten hoi­toon ja jopa met­sä­töi­tä.

Ny­ky­ään lo­mit­ta­ja on oman alan­sa spe­si­aa­li­o­saa­ja. Hä­nen teh­tä­vä­nään on kes­kit­tyä maa­ti­la­y­rit­tä­jän vuo­si- ja sai­raus­lo­mien tuu­raa­mi­seen niin, et­tä kaik­ki kes­kei­set kar­jan hoi­toon ja sen hy­vin­voin­tiin liit­ty­vät teh­tä­vät tu­lee hoi­det­tua moit­teet­to­mas­ti.

Sai­la Pip­pu­ri Toh­ma­jär­vel­tä tun­tee toi­men­ku­van muu­tok­sen. Hän on toi­mi­nut lo­mit­ta­ja­na vuo­des­ta 1989 läh­tien ja ko­ke­nut alus­ta läh­tien lo­mit­ta­mi­sen omak­si elä­män­teh­tä­väk­seen.

En­si­kos­ke­tuk­sen kar­jan­hoi­to­töi­hin hän ker­too saa­neen­sa jo kou­lu­vuo­si­na Löp­pö­sen ti­lal­la Kau­ri­las­sa. Vah­vaa kiin­ty­mys­tä eläi­miin ja nii­den hoi­toon hän osoit­ti myös ylä­as­teel­la. Hän ha­lu­si opin­toi­hin liit­ty­vän työ­har­joit­te­lun ai­ka­na seu­ra­ta, mitä eläin­lää­kä­ri te­kee työk­seen.

Ylä­as­teel­ta pääs­ty­ään hän ha­keu­tui Ki­teen maa­ta­lou­sop­pi­lai­tok­seen ja siel­tä suo­raan työ­e­lä­mään lo­mit­ta­jak­si Toh­ma­jär­ven kun­nan pal­ve­luk­seen.

Unel­ma­työ

Sai­lan am­ma­tin­va­lin­taa oh­ja­si halu teh­dä fyy­sis­tä työ­tä ja en­nen kaik­kea rak­kaus eläi­miä koh­taan. Lo­mit­ta­jan työs­sä hän on pääs­syt to­teut­ta­maan it­se­ään.

Työ­suh­teen al­ku­vai­hees­sa lo­mi­tet­ta­via ti­lo­ja oli pal­jon. Maa­ta­lou­den ra­ken­ne­muu­tok­sen seu­rauk­se­na ti­lo­jen mää­rä on pie­nen­ty­nyt ja nii­den koko kas­va­nut. Lo­mi­tus­ren­kaas­sa työs­ken­te­le­vän Sai­lan työ­ai­ka täyt­tyy kol­men ti­lan lo­mi­tuk­sis­ta ja sen li­säk­si sa­tun­nai­sis­ta päi­vis­tä ren­kaan ul­ko­puo­lel­la.

Lo­mit­ta­jan pi­tää ol­la aa­mu­virk­ku. Niin on Sai­la­kin. Hä­nen päi­vä­ru­tii­niin­sa kuu­luu he­rä­tys vart­tia vail­le vii­si, aa­mu­toi­met ko­to­na, mat­ka lo­mi­tet­ta­val­le ti­lal­le, ti­lan kaik­ki kar­jan­hoi­to­työt lyp­sys­tä ruo­kin­taan, pa­luu muu­ta­mak­si tun­nik­si ko­tiin ja päi­vän päät­teek­si aa­mui­set ru­tii­nit uu­des­taan.

Ai­na työ­teh­tä­vät ei­vät pelk­kiä ru­tii­ne­ja ole. Lo­mit­ta­jan on hal­lit­ta­va myös ti­lan­teet, jois­sa eläin­ten asi­at ei­vät ole kun­nos­sa. Sor­mi ei saa men­nä suu­hun sai­raus­ta­pauk­sis­sa­kaan. Nii­hin on re­a­goi­ta­va no­pe­as­ti, jot­ta va­hin­ko­ja ei pää­se ta­pah­tu­maan.

Sai­la on pit­kän työ­u­ran­sa ai­ka­na näh­nyt maa­ti­loil­la ta­pah­tu­neen tek­ni­sen ke­hi­tyk­sen. Mo­net ai­em­min kä­si­pe­lis­sä teh­dyt hom­mat ruo­kin­nas­ta läh­tien hoi­de­taan ny­ky­ään ko­ne­voi­min.

Ko­nei­den käyt­tä­mis­tä hän ei ole kos­kaan vie­ras­ta­nut. Trak­to­rien aja­mi­nen­kaan ei ole ol­lut kos­kaan on­gel­ma.

–Olen aja­tel­lut niin, et­tä asi­oil­la on tai­pu­mus jär­jes­tyä, kun toi­meen to­sis­saan tart­tuu, hän tuu­maa.

Kou­lu­tus­ta tar­peen mu­kaan

Lyp­sy­ro­bot­tia Sai­lan ei vie­lä tois­tai­sek­si ole tar­vin­nut käyt­tää. Sii­hen­kin oli­si pari vuot­ta sit­ten ol­lut tar­jol­la kou­lu­tus­ta, mut­ta vie­lä tuol­loin hän ei näh­nyt ai­heel­li­sek­si läh­teä li­sä­op­pia ha­ke­maan.

– Kat­soin, et­tä hy­vät opit oli­si­vat men­neet huk­kaan, kun ro­bot­te­ja ei vie­lä lo­mit­ta­mil­la­ni ti­loil­la ole. Eh­kä se on sit­ten mi­nun koh­dal­la­ni se seu­raa­va opin­to­jen ai­he, hän nau­rah­taa.

Sa­mal­la hän ha­lu­aa lä­het­tää kii­tok­set lo­ma­toi­mis­tol­le mo­ni­puo­li­ses­ta kou­lu­tus­tar­jon­nas­ta. Kou­lu­tuk­sen puut­tees­ta työ­teh­tä­vien hoi­ta­mi­nen ei ole kos­kaan jää­nyt kiin­ni.

Lo­mit­ta­ja­na Sai­la on toi­ve­am­ma­tis­saan.

– Kun­ni­oi­tan maa­seu­dun ih­mi­siä ja an­nan ison ar­von maa­ti­loil­la teh­tä­väl­le työl­le. Koen it­se­kin te­ke­vä­ni tär­ke­ää työ­tä, kun maa­ti­lo­jen isän­nät ja emän­nät voi­vat luot­ta­vai­sin mie­lin jät­tää kar­jan­hoi­don vas­tuul­le­ni läh­ties­sään an­sait­tu­jen lo­ma­päi­vien viet­toon, hän ki­teyt­tää.