En­tä jos minä en oli­si­kaan Riit­ta? Tar­koi­tan siis, et­tä tie­dän kyl­lä ole­va­ni minä, mut­ta jos­pa etu­ni­me­ni oli­si­kin jo­kin muu.

Tä­män poh­dis­ke­lun käyn­nis­ti uu­ti­nen etu- ja su­ku­ni­mi­lain uu­dis­tu­mi­ses­ta tä­män vuo­den alus­ta. Sen mu­kaan etu­ni­miä voi ol­la kaik­ki­aan nel­jä ja su­ku­ni­mek­si voi muo­dos­tel­la eri­lai­sia yh­dis­tel­miä yh­dys­vii­val­la tai il­man, myös lap­sil­le.

Kas­tet­ta­va lap­si saat­tai­si saa­da pe­rä­ti kuu­si ni­meä it­sel­leen. Mil­tä kuu­los­tai­si Lau­ra-Jen­na El­li­noo­ra Ale­xand­ra-Ca­mil­la Pil­vi­ma­ria Jur­va­nen Hei­no­nen?

It­se en ni­mi­rims­su­ja enem­mäl­ti kai­paa, mut­ta tuon etu­ni­men edes­sä ai­na vä­lil­lä py­säh­dyn. Riit­ta ei ole ai­na tul­lut luon­te­vas­ti suus­ta, kun olen it­ses­tä­ni pu­hu­nut ja toi­si­naan tun­tuu, et­ten oma­na per­soo­na­na is­tu tuon ni­men ke­hyk­seen. Toi­nen ni­me­ni Ma­ria tun­tui­si vä­lil­lä pal­jon ko­toi­sam­mal­ta.

Ni­mel­lä ih­mi­nen iden­ti­fi­oi­daan, mut­ta nimi vai­kut­taa vah­vas­ti myös mei­dän iden­ti­teet­tiim­me.

Olet­ko kos­kaan py­säh­ty­nyt miet­ti­mään, mil­tä ni­me­si kuu­los­taa, kuin­ka se soi, mitä mer­ki­tyk­siä se kan­taa ja kuin­ka se on vai­kut­ta­nut per­soo­na­si ke­hit­ty­mi­seen? Mil­tä si­nus­ta tun­tuu, kun joku kut­suu si­nua etu­ni­mel­tä?

Olen lu­ke­nut, et­tä lo­pul­ta oli­si kui­ten­kin niin, et­tä van­hem­mat jo­ten­kin in­tui­tii­vi­ses­ti, eh­kä tie­dos­ta­mat­ta, va­lit­si­si­vat lap­sen­sa ni­met - et­tä ni­met kan­tai­si­vat sa­no­maa.

Omal­ta koh­dal­ta­ni tie­dän, et­tä van­hem­pa­ni ha­lu­si­vat mei­dän las­ten etu­ni­meen är­rät, var­maan jon­ki­lais­ta luon­net­ta an­ta­maan. Tie­dän myös, et­tä naa­pu­ris­sam­me asui Riit­ta-tyt­tö, jos­ta oli­kin hyvä apu mi­nun hoi­ta­mi­ses­sa.

Ita­li­a­lai­nen Mar­ga­ri­ta tai mui­nais­kelt­ti­läi­nen Bri­gi­da ovat il­mei­ses­ti Riit­ta-ni­men his­to­ri­al­li­se­na taus­ta­na. ’Hel­mi’ tai ’ko­ro­tet­tu’ näi­den ni­mien mer­ki­tys­si­säl­töi­nä tun­tu­vat hu­pai­sil­ta.

Ai­kui­si­äl­lä olen jos­kus poh­ti­nut, et­tä pi­täi­si­kö mi­nun ni­me­ni kaut­ta ym­mär­tää ole­va­ni ”riit­ta­va” eli riit­tä­vä - voi­sin­ko ol­la ar­mol­li­sem­pi it­sel­le­ni.

Kun ni­mi­a­si­aan nyt on pääs­ty, täy­tyy su­ku­ni­mi­poh­din­taa teh­dä täs­sä sa­mal­la.

Uu­si laki an­taa mah­dol­li­suu­den ot­taa niin avio- kuin avo­pa­reil­le jom­man­kum­man ni­men tai muo­dos­taa ni­mis­tä ha­lu­a­man­sa yh­dis­tel­män vä­li­vii­val­la yh­teen kyt­kien tai erik­seen kir­joit­ta­en. Lap­sil­la voi myös ol­la van­hem­mil­ta tu­le­va yh­dis­tel­mä­su­ku­ni­mi.

It­se olen täs­sä asi­as­sa ai­ka pe­rin­tei­nen, vaik­ka myön­net­tä­vä on, et­tä tääl­lä seu­dul­la hie­man har­vi­nai­sem­man Las­si­lan muut­ta­mi­nen yliy­lei­sek­si Ha­ku­li­sek­si het­ken mie­ti­tyt­ti. No, on se aut­ta­nut ko­tou­tu­maan Ki­teel­le ja lo­pul­ta, Ha­ku­li­sia on Suo­men mit­ta­kaa­vas­sa vain noin 1 500.

Su­ku­ni­mi­lain lu­ke­mi­nen he­rät­ti mie­len­kiin­non poh­ti­maan mui­ta­kin vaih­to­eh­to­ja. Lain mu­kaan voi puo­li­soi­den su­ku­ni­mis­tä muo­dos­taa uu­dis­ni­men. Yh­dis­tel­mä­ni­mis­tä en vä­li­tä, mut­ta Ha­ku­li­las­si tai Ha­kas­si oli­si­vat kyl­lä per­soo­nal­li­sia.

Su­ku­ni­mi on mah­dol­lis­ta ot­taa myös vii­si su­ku­pol­vea taak­se­päin omas­sa su­vus­sa. Ve­den­pää, Soi­ni, Lan­ki­nen ja Nie­mi­nen tu­li­si­vat tä­män myö­tä tar­jol­le.

Mut­ta oli­si se niin han­ka­laa - niin pal­jon lo­ma­ket­ta täy­tet­tä­väk­si ja li­sä­töi­tä mo­nel­le. Al­le­kir­joit­ta­neel­la men­nään.

Riit­ta Ha­ku­li­nen

riit­ta.ha­ku­li­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi