Kolmas päivä lokakuuta 2015 oli Koivikolla jännittävät tunnelmat. Muutama päivä oli jo erilaisin tavarajärjestelyin ehditty varautua H-hetkeen, joka lähestyi sitä mukaa, kun Tornion järjestelykeskuksesta lähtenyt bussi lähestyi Kiteetä. Ensimmäiset Kiteen vastaanottokeskukselle osoitetut turvapaikanhakijat laskeutuivat bussista puolen yön aikaan ja paikalla olleilla työntekijöillä ja vapaaehtoisilla avustajilla alkoi toiminta.
Tuosta syksystä toissa perjantaihin asti Koivikon salossa liehui Punaisen Ristin lippu merkkinä SPR:n ylläpitämästä vastaanottokeskuksesta. Kolmen vuoden aikana vastaanottokeskus asukkaineen loi ympärilleen vapaaehtoistyötä, mahdollisuuden kohdata uusia ihmisiä, auttaa, oppia, palvella, kiittää, arvostella, moittia... Sanalla sanoen elämää.
Ennen Koivikon vastaanottokeskuksen avaamista ihmisten odotukset ja pelotkin nousivat puheisiin. Samoja tunnelmia oli keskusteluissa lähes kaikkialla Suomessa.
Vastaanottokeskuksen työntekijämäärä oli enimmillään 24 ja asukkaita siellä oli noin 330. Useiden järjestöjen ja seurojen vapaaehtoisia siellä toimi useita kymmeniä.
Vastaanottokeskuksen asukkaat elivät omatoimista elämää ja heitä näki paljon Kiteen kaupoissa. Aluksi uusia asiakkaita opetettiin arabiankielisin opastein paikallisille tavoille ja valikoimaakin heivattiin heidän kannaltaan kotoisampaan suuntaan. Puhoksen koulu sai aivan uuden piristysruiskeen turvapaikanhakijalapsista. Taloudellinen vaikutus paikkakunnalle alkoi näkyä.
Vain muutama kuukausi kului, kun vastaanottokeskus asukkaineen oli luonnollinen osa kiteeläistä ja keskikarjalaista elämänmenoa. Muutaman pienen ”yhteentörmäyksen” se tarvitsi, mutta nekin hoituivat ammattitaitoisen henkilökunnan, vapaaehtoisten ja tietysti vastaanottokeskuksen asukkaiden sekä paikallisten ihmisten tiedon lisääntymisen myötä.
Viime joulukuussa Maahanmuuttovirastolta tuli viesti, että Kiteen vastaanottokeskus lopetetaan. Turvapaikkapäätöstä odottavat alkoivat miettiä tulevaa. Työntekijöille tieto töiden loppumisesta vaikutti joulun tunnelmaan. Kaikki toimijat vapaaehtoiskerhojen ohjaajat mukaan luettuna alkoivat varautua keskuksen alasajoon. Ulkomaankielinen puhe väheni marketin käytävällä.
Suomen sodanjälkeisen ajan suurin pakolaisoperaatio alkaa olla ohi. Sen aallot löivät meille tänne Kiteelle saakka.
Kesäkuun viimeisenä perjantaina Punaisen Ristin lippu laskettiin parin kymmenen vapaaehtoisen ja johtavan henkilöstön toimesta. Mieli oli haikea.
Toisaalta mielessä on myös toive ettei tämän tarvitsisi toistua. Että ihmiset saisivat kokea elämänsä turvalliseksi kotimaassaan.
Turvapaikanhakijat ovat opettaneet meille monta hienoa asiaa. Ainakin ennakkoluuloja meillä on nyt vähemmän.
KS