päivänä julkaistussa kirjoituksessaan seuraavasti:
”Taloustutkimuksen kyselystä ilmenee, että erityisesti ikääntyvät ihmiset kaipaavat kaupunkeihin palveluiden ja julkisten liikenneyhteyksien äärelle. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen viimevuotinen tutkimus taas kertoo, että vain harva nuori kuvittelee itsensä tulevaisuudessa asumaan maaseutumaisessa kunnassa.” (HS 23.7.2018)
Samaan aikaan Ruotsissa käydään keskustelua ruokahuollon omavaraisuudesta. Ruotsissa noin puolet ruoasta tulee ulkomailta ja se onkin vielä Suomea riippuvaisempi ruoan tuonnista. Petja Pellin kirjoittamassa kolumnissa todetaan myös niin, että mikäli jokin maailmanlaajuinen kriisi on äärimmäisen vakava, ei ulkomailta välttämättä saada enää esimerkiksi polttoainetta. (HS 24.7.)
Suomessa mediassa käytävä vastakkainasettelu maaseudun ja kaupungin välillä on mennyt jo liiallisuuksiin. Usein etenkin valtamedioissa maaseutua kuvataan kuolevana rasitteena, jonne jäävät vain ne, jotka eivät ymmärrä tai osaa muuttaa pois. Tällaisilla luoduilla mielikuvilla on merkitystä sekä kaupunkilaisten sekä meidän maalaisten mielialaan, tulevaisuudenuskoon ja viime kädessä myös esimerkiksi yrittäjien tai investoijien suunnitelmiin.
Osittain olemme syyllisiä tähän mielikuvaan myös itse – ajaudumme helposti miettimään sitä, kuinka asiat olivat ennen. Puhumme ja muistelemme paljon, mutta teemme loppupelissä melko vähän.
Maaseudulla olisi ihan yleisestikin imagon nostamisen paikka. Kaupungit tarvitsevat elinvoimaista maaseutua, eivät pelkästään ruoan ja metsätalouden vuoksi, vaan myös yleisen hyvinvoinnin takia. Puhdas vesi, ruoka ja raaka-aineet ovat tulevaisuudessa yhä arvokkaampia, ja niiden avulla on mahdollista tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Tulevaisuudessa maaseutu on bisneksen keskiössä, ei todellakaan sen reunoilla.
MT