Oli­pa an­ka­ra tal­vi. Eri­tyi­sen han­ka­lan sii­tä teki pa­lel­tu­nut ne­nä­ni, joka ei tun­tu­nut kes­tä­vän pa­rin mi­nuu­tin mat­kaa park­ki­pai­kal­ta lap­sen es­ka­riin. Tä­män vuok­si hiih­tä­mi­nen jäi yh­teen ker­taan ja lä­hes kaik­ki muut­kin tal­viul­koi­lu­haa­vee­ni to­teu­tu­mat­ta. Tun­tuu, kuin oli­sin viet­tä­nyt vii­mei­set pari kuu­kaut­ta si­sä­ti­lois­sa.

Met­säs­tys­seu­rat ovat tär­keä osa ky­lien toi­min­taa alu­eel­la. Mo­nil­la ky­lil­lä se ai­noa yh­dis­tys, jol­la voi sa­noa ole­van ak­tii­vis­ta toi­min­taa. Juu­ri nyt ky­lät kui­ten­kin tyh­je­ne­vät ko­vaa vauh­tia, ja niin vain käy myös met­säs­tys­seu­roil­le. Moni met­säs­tys­seu­ra käy juu­ri nyt tais­te­lua ole­mas­sa­o­los­taan, joh­to­kun­tiin ei tah­do saa­da toi­mi­joi­ta mil­lään. Ei­kä edes seu­ran alu­eel­la enää mo­nia ak­tii­ve­ja vai­ku­ta, jos niin on, saa yh­dis­tys on­ni­tel­la it­se­ään.

Seit­se­män­vuo­ti­as lap­si sei­soo leik­ki­ken­tän reu­nal­la. Hän ha­lu­ai­si liit­tyä mui­den las­ten leik­kiin, mut­ta ei­li­nen ko­ke­mus on vie­lä tuo­rees­sa muis­tis­sa. "Sä et voi ol­la mu­ka­na, kun sä oot eri­lai­nen." Sa­nat oli­vat yk­sin­ker­tai­set, mut­ta nii­den pai­no oli val­ta­va.

Voin sa­noa syn­ty­nee­ni si­kä­li mie­len­kiin­toi­seen ai­kaan, et­tä olen pääs­syt seu­raa­maan tek­nii­kan ke­hi­tys­tä ihan ai­ti­o­pai­kal­ta. Kun olin ala­kou­lui­käi­nen, ka­ve­rin sai ulos leik­ki­mään käy­mäl­lä tä­män ovel­la pyy­tä­mäs­sä tai lan­ka­pu­he­li­mel­la soit­ta­mal­la, kos­ka mat­ka­pu­he­li­mia ei vie­lä ol­lut. To­sin olim­me si­kä­li edis­tyk­sel­li­siä lap­sia, et­tä teim­me sel­lai­set ko­tia leik­kies­säm­me. Pi­ti­hän sin­ne "ko­tiin" pys­tyä soit­ta­maan, kun oli te­ke­mäs­sä työ­mat­kaa ju­nan vir­kaa toi­mit­ta­val­la puu­tar­ha­kei­nul­la. Ta­lous­pa­pe­ri­rul­lan hyl­sy vain lit­te­äk­si, sen toi­sel­le puo­lel­le tus­sil­la nu­me­ro­näp­päi­met ja ylä­lai­taan tei­pil­lä pil­li an­ten­nik­si.

Siun sote haki val­ti­ol­ta li­sä­ra­hoi­tus­ta ja sai sitä en­sim­mäi­se­nä hy­vin­voin­ti­a­lu­ee­na ra­hoi­tus­lain no­jal­la. Kyse ei ol­lut vain eu­rois­ta, vaan pe­ri­aat­tees­ta: jos ra­hoi­tus ei rii­tä la­ki­sää­teis­ten teh­tä­vien hoi­ta­mi­seen, jär­jes­tel­mäs­sä on vä­li­neet puo­lus­taa pe­rus­tus­lail­li­sia oi­keuk­sia – kun nii­tä us­kal­le­taan käyt­tää.

Juu­ri äs­ken luin Kar­ja­lai­sen net­ti­si­vuil­ta Har­ri Bro­ma­nin esi­tyk­sen pit­kään kai­va­tuk­si Itä-Suo­mi oh­jel­mak­si. Tämä eri­tyi­se­dus­ta­ja Bro­ma­nin esi­tys on jär­ky­tys Poh­jois-Kar­ja­lan ih­mi­sil­le. Em­me pää­se mu­kaan eri­tyis­ta­lou­sa­lu­eek­si, vaan ne me­ne­vät Kai­nuu­seen ja Imat­ran seu­dul­le. On suo­ras­taan ih­me, et­tä Poh­jois-Kar­ja­lan ar­vos­ta­ma yrit­tä­jä jät­tää ko­ti­maa­kun­tan­sa yk­sin to­del­la pa­ho­jen vai­keuk­sien kes­kel­le. Pel­käs­tä sat­tu­mas­ta ei voi ol­la kyse, sen ver­ran on ai­kaa val­mis­te­luun käy­tet­ty. Oh­jel­mas­sa on toki lu­paus mah­dol­li­ses­ta mu­kaan­pää­sys­tä myö­hem­min, mut­ta pää­mi­nis­te­ri Or­pon hal­li­tuk­sen ai­kai­sem­mat teot tun­tien, on syy­tä val­mis­tau­tua pet­ty­mään. Taas ker­ran.

Toh­ma­jär­ven kun­nan­val­tuus­to päät­ti 16.2.2026 ko­kouk­ses­sa uu­des­ta kun­tast­ra­te­gi­as­ta. Toh­ma­jär­ven kun­nan toi­min­ta no­jaa jat­kos­sa eri­to­ten kol­meen ar­voon: roh­keu­teen, yh­tei­söl­li­syy­teen ja avoi­muu­teen. Kak­si kol­mes­ta ar­vos­ta so­pii toh­ma­jär­ve­läi­syy­teen luon­tai­ses­ti hy­vin - olem­me kar­ja­lai­sen avoi­mia ja paik­ka­kun­tam­me on ai­ka yh­tei­söl­li­nen kylä.

Itä-Suo­mi on kär­si­nyt mer­kit­tä­väs­ti Uk­rai­nan so­dan ai­heut­ta­mas­ta tur­val­li­suus­po­li­tii­kan ki­ris­ty­mi­ses­tä ja ve­nä­jän­kau­pan lop­pu­mi­ses­ta. Pää­mi­nis­te­ri Or­po on eri yh­teyk­sis­sä Itä-Suo­mes­sa vie­rail­les­saan pu­hu­nut tu­ki­toi­mis­ta ja va­kuut­ta­nut, et­tä Itä-Suo­mea ei ole unoh­det­tu. Va­li­tet­ta­vas­ti hal­li­tuk­sen sa­nat ja teot ei­vät koh­taa. 

Opin neu­lo­mi­sen mum­mol­ta­ni. En­sin hän opet­ti mi­nua virk­kaa­maan ja sit­ten siir­ryim­me neu­le­puik­koi­hin.

Lii­ken­ne­tee­mam­me tal­vi­kun­nos­sa­pi­toa kä­sit­te­le­vä jut­tu ker­too, et­tä kor­keim­mas­sa luo­kas­sa ole­vas­sa vilk­kaas­ti lii­ken­nöi­tyä tie­tä on maam­me tie­ver­kos­ta 12 pro­sent­tia. Näil­lä teil­lä kul­kee 69 pro­sent­tia kai­kes­ta lii­ken­tees­tä. Vä­hä­lii­ken­tei­siä tei­tä tie­ver­kos­tam­me on 68 pro­sent­tia ja kai­kes­ta lii­ken­tees­tä 10 pro­sent­tia kul­kee näil­lä teil­lä. Lo­put noin 20 pro­sent­tia lii­ken­tees­tä kul­kee seu­tu­teil­lä ja taa­ja­mien vä­li­sil­lä teil­lä.

Sii­tä on nyt kuu­kau­den ver­ran, kun per­heem­me ke­vyt­hyb­ri­di vaih­tui täys­säh­kö­au­toon. Mei­dän kah­den kul­jet­ta­jan ta­lou­des­sa on toi­se­na au­to­na die­sel­pa­ku, jos­ta em­me ole luo­pu­mas­sa sen tar­jo­a­man kul­je­tus­ka­pa­si­tee­tin ta­kia.

Vii­me vii­kol­la vie­tet­tiin Uu­tis­ten viik­koa. Ky­sees­sä on vuo­sit­tai­nen tee­ma­viik­ko, jon­ka kou­lut ja uu­tis­me­dia jär­jes­tä­vät yh­des­sä. Tee­ma­vii­kol­la on jo pit­kät pe­rin­teet. En­sim­mäi­sen ker­ran tee­ma­viik­ko­ja jär­jes­tet­tiin yk­sit­täis­ta­pauk­si­na jo 70-lu­vul­la. Sa­no­ma­leh­ti­päi­vää vie­tet­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1988 ja vuon­na 1995 Sa­no­ma­leh­ti­päi­vä muu­tet­tiin hel­mi­kuus­sa jär­jes­tet­tä­väk­si Sa­no­ma­leh­ti­vii­kok­si. Uu­tis­ten viik­koa on vie­tet­ty vuo­des­ta 2021 al­ka­en.

Kun uu­si ko­tou­tu­mis­la­ki ja työ­voi­ma­pal­ve­lu­jen uu­dis­tus tu­li­vat voi­maan 1.1.2025, siir­tyi ko­tou­tu­mis­pal­ve­lu­jen ko­ko­nais­vas­tuu kun­nil­le ja työ­voi­ma-alu­eil­le. Sa­mal­la otet­tiin käyt­töön Ope­tus­hal­li­tuk­sen ke­hit­tä­mä ko­tou­tu­mis­kou­lu­tuk­sen päät­tö­tes­taus, joka mit­taa suul­lis­ta ja kir­jal­lis­ta kie­li­tai­toa sekä kuul­lun ja lu­e­tun ym­mär­tä­mis­tä.

Kes­kus­te­lu kat­sas­tus- ja ajo­kort­ti­pal­ve­lui­den kes­kit­tä­mi­ses­tä nou­see esiin sään­nöl­li­ses­ti. Kes­ki-Kar­ja­lan nä­kö­kul­mas­ta kyse ei ole vain hal­lin­nol­li­ses­ta jär­jes­te­lys­tä tai yk­sit­täi­ses­tä pal­ve­lus­ta, vaan koko alu­een elin­voi­mas­ta ja alu­eel­la asu­vien ih­mis­ten tasa-ar­voi­ses­ta koh­te­lus­ta sekä ar­jen toi­mi­vuu­des­ta. Kes­ki-Kar­ja­las­sa oma au­to ei ole luk­sus­ta tai vaih­to­eh­to, vaan se on vält­tä­mät­tö­myys. Työ, opis­ke­lu, har­ras­tuk­set ja pal­ve­lut edel­lyt­tä­vät liik­ku­mis­ta, ei­kä jul­ki­nen lii­ken­ne kata lä­hes­kään kaik­kia tar­pei­ta. Täs­tä­kin syys­tä ajo­kort­ti on mo­nel­le avain it­se­näi­seen elä­mään ja työl­lis­ty­mi­seen. Ajo­kort­ti ja oma au­to an­ta­vat elä­mään myös tie­tyn­lai­sen va­pau­den.

Pu­hok­sen rau­ta­tie­sil­ta ra­ken­ne­taan uu­sik­si. Ky­län pu­heis­sa on kuul­tu et­tei tule sil­taan ke­vy­en lii­ken­teen väy­lää. On­ko tot­ta?

En­ti­nen kau­pun­gin­joh­ta­jam­me Pek­ka Iko­nen kir­joit­ti 19.12, Koti-Kar­ja­las­sa ih­me­tyk­sen­sä To­lo­sen­mä­en lii­ken­ne­suun­nit­te­lus­ta. Kum­mas­te­len sa­maa. Olin jou­lu­kuus­sa pai­kal­la kun Poh­jois-Sa­von ELY-kes­kus esit­te­li tu­le­vaa suun­ni­tel­maa. Kes­kus on pyr­ki­nyt hal­paan rat­kai­suun joka ei mie­les­tä­ni ole pa­ras mah­dol­li­nen aja­tel­les­sa lii­ken­ne­tur­val­li­suut­ta ja su­ju­vuut­ta.

Eri­lai­set se­cond hand -ap­li­kaa­ti­ot ovat vii­me vuo­si­na al­ka­neet val­la­ta pu­he­li­mi­am­me. Fa­ce­boo­kis­sa löy­tyy net­ti­kirp­pik­siä jo­kai­seen ma­kuun. Fyy­si­set kirp­pu­to­rit­kin ovat muut­ta­neet muo­to­aan.

Hei­nä­ve­den Pa­lo­kin kos­kien koh­ta­los­ta vään­net­tiin jo 1990-lu­vun alus­sa. Kos­kien en­nal­lis­ta­mi­nen tys­sä­si kui­ten­kin sil­loi­sen voi­ma­lai­tok­sen omis­ta­jan For­tu­min vas­tus­tuk­seen. Nyt omis­ta­ja­na on Poh­jois-Kar­ja­lan Säh­kö (PKS).

Ki­teen kau­pun­ki on pe­rus­ta­nut vuo­si­na 2010 ja 2013 Kui­kan­pe­sä 5C ja 5B yh­tei­sö­a­su­mi­syk­si­köt. Pe­rus­tur­va­lau­ta­kun­ta on tuol­loin päät­tä­nyt, et­tä ti­lo­jen muu­tos- ja va­rus­te­lu­kus­tan­nuk­set pe­ri­tään ti­loi­hin tu­le­vil­ta asuk­kail­ta seu­raa­vien 15 vuo­den ai­ka­na ti­lo­jen val­mis­tu­mi­ses­ta eril­li­se­nä vuok­ran­li­sä­nä. Kum­mas­sa­kin yh­tei­sö­a­su­mi­syk­si­kös­sä on ti­lat nel­jäl­le asuk­kaal­le. Asun­to­toi­mis­tos­ta saa­dun las­kel­man mu­kaan 5B:n asuk­kaat mak­sa­vat 15 vuo­den ai­ka­na tuo­ta vuok­ran­li­sää yh­teen­sä 125 668,80 eu­roa.

Tätä toi­mit­ta­jan kynä -teks­tiä kir­joit­ta­es­sa­ni olen pet­ty­nyt mei­hin suo­ma­lai­siin ai­kui­siin ih­mi­siin. Vuo­si sit­ten me­di­as­sa vel­loi Lu­cia-nei­toon liit­ty­vä ra­sis­mi­kes­kus­te­lu ja tänä vuon­na sama ai­he on pin­nal­la sil­mien­ve­nyt­te­ly­ku­vien ta­kia. Tä­hän vä­liin mah­tuu usei­ta mui­ta ta­pauk­sia, jois­ta yh­den­kään ei oli­si pi­tä­nyt ta­pah­tua.

Vain pie­ni het­ki ja taas se jou­lu­aa­ton kier­tue al­kaa. On pit­kän odot­ta­mi­sen jäl­keen suu­ren­mois­ta pääs­tä naut­ti­maan sii­tä tun­nel­mas­ta, jota vie­rai­lut jou­lu­pu­kin saa­pu­mis­ta odot­ta­viin per­hei­siin tar­jo­aa. Voin pal­jas­taa, et­tä ne ovat to­del­li­sia elä­män huip­pu­het­kiä.

Jul­ki­suu­des­sa ol­lut To­lo­sen­mä­en lii­ken­ne­jär­jes­te­ly näyt­tää omi­tui­sel­ta häk­ky­räl­tä. Oli­si­ko­han työs­sä ol­lut sama kon­sult­ti kuin taan­noin Jo­en­suun ase­man jär­jes­te­lyis­sä. Pi­la­taan­ko seu­tu­kun­nan kes­kei­nen yri­tys­taa­ja­ma tei­tä kat­ko­mal­la?

Ra­vin­to­laan men­nes­sä­ni toi­von ins­pi­roi­tu­va­ni jol­lain ta­val­la. Saa­va­ni ide­oi­ta esi­mer­kik­si sii­tä, mitä omas­sa ko­ti­keit­ti­ös­sä voi­si ko­keil­la. Jos­kus tun­tuu­kin, et­tä ase­tan­ko ra­vin­to­la­vie­rai­lul­le lii­an suu­ria pai­nei­ta. Tun­tuu, et­tei pel­käs­tään rii­tä, et­tä näl­kä läh­tee. Ra­vin­to­las­sa käyn­nin pi­tää ol­la elä­mys.

Täl­lä het­kel­lä Suo­mes­sa käy­dään kii­vas­ta kes­kus­te­lua maa­han­muut­ta­jis­ta ja suo­men kie­les­tä. Mo­lem­mat ai­heet kos­ket­ta­vat mi­nua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Sik­si kuun­nel­tu­a­ni kan­sa­ne­dus­ta­ja Tee­mu Kes­ki­sar­jan pu­heen koin tär­ke­äk­si il­mais­ta mie­li­pi­tee­ni.

Tu­lin Koti-Kar­ja­lan ke­sä­toi­mit­ta­jak­si nel­jäk­si kuu­kau­dek­si vuon­na 2023. Seu­raa­van vuo­den ke­vää­seen saak­ka toi­min leh­den avus­ta­ja­na, kun­nes maa­lis­kuus­sa 2024 aloi­tin leh­den kuu­kau­si­palk­kai­se­na toi­mit­ta­ja­na.

Mi­nul­la on mar­ras­kuun ai­ka­na ol­lut ti­lai­suus kuul­la ja poh­tia pa­ria hy­vin­kin eri­lai­sis­ta läh­tö­koh­dis­ta ra­ken­tu­vaa tu­le­vai­suu­den­ku­vaa: Kuun alus­sa olin työ­kei­kal­la Ki­tee kiin­ni kas­vuun -ta­pah­tu­mas­sa, joka si­säl­si di­gi­a­lan yrit­tä­jä ja asi­an­tun­ti­ja Pek­ka Si­vo­sen lu­en­non "muut­tu­va maa­il­ma Ki­teen kas­vun mah­dol­lis­ta­ja­na". Pari viik­koa sit­ten sain Kes­ki-Kar­ja­lan Je­ti­nan toi­mi­jan roo­lis­sa poh­tia Älyk­käät ky­lät -hank­keen jär­jes­tä­män Suu­ren ky­lä­päi­vän tu­le­vai­suus­työ­pa­jas­sa maa­seu­tu­ky­lien tu­le­vai­suut­ta.

1990 -lu­vun ai­ka­na luo­tiin kä­si­te kas­vu­kes­kuk­sis­ta. Ta­voit­tee­na oli ra­ken­taa kau­pun­ke­ja, jois­sa ta­lou­del­li­nen toi­min­ta on vi­re­ää ja nii­den us­kot­tiin luo­van hy­vin­voin­tia myös alu­een ul­ko­puo­lel­le. Täl­lä ajat­te­lul­la to­det­tiin myös ole­van hen­ki­siä ulot­tu­vuuk­sia tym­pe­än maa­seu­dun an­ke­an ja sul­keu­tu­neek­si väi­te­tyn il­ma­pii­rin vas­ti­neek­si. Li­säk­si aja­tel­tiin, et­tä maa­ham­me tu­lee saa­da li­sää mil­jo­nää­re­jä, jot­ka myös osal­taan le­vit­tä­vät toi­meen­tu­loa ym­pä­ris­töön­sä. Näin ei kui­ten­kaan näy­tä ta­pah­tu­neen.

Eläk­keen­saa­jien Kes­kus­lii­ton Poh­jois-Kar­ja­lan pii­ri vaa­tii päät­tä­jil­tä vas­tuul­li­sia rat­kai­su­ja, jot­ka ei­vät vaa­ran­na pal­ve­lui­den saa­ta­vuut­ta.

Ko­ti­maan kes­kus­te­lus­sa pu­hu­taan pal­jon las­ten oi­keuk­sis­ta, mut­ta yk­si pe­ru­sa­sia uh­kaa vä­lil­lä hä­mär­tyä: lap­sen tär­kein tur­va­paik­ka eli koti. Ei kou­lu, ei har­ras­tuk­set, ei yh­teis­kun­nan tu­ki­ver­kot, vaan ne ko­din ai­kui­set, jot­ka tun­te­vat lap­sen par­hai­ten. Ko­din rak­kaus, ra­jat ja ai­to läs­nä­o­lo ovat yhä se pe­rus­ta, jol­le tur­val­li­nen lap­suus ra­ken­tuu.

Vai­vai­sen ja sai­raan on lä­hes mah­do­ton pääs­tä lää­kä­riin jul­ki­sel­le puo­lel­le. Asia on kor­jat­ta­va no­pe­as­ti. Ju­pi­na ja se­li­tyk­set ei­vät tuo kor­jaus­ta. Alu­e­val­tuu­te­tut­kaan ei­vät ole pon­te­vas­ti on­gel­maan suh­tau­tu­neet. Pal­ve­lu­verk­ko­jen ja suun­ni­tel­mien kans­sa vain as­ka­roi­daan. Vir­ka­mies­joh­to vie po­ruk­kaa kuin päs­siä na­rus­sa. Tai­taa ol­la lö­pe­röi­tä luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä, val­tuu­tet­tu­ja ko­kous­ti­lat pul­lol­laan. Uut­ta aja­tus­ta ei syn­ny, kun omas­sa ko­kous­palk­ki­os­sa vain pais­ta­tel­laan. Ryh­mä­ku­ri mu­ka­mas tuo vii­saut­ta. Kä­sien pääl­lä is­tu­mis­ta kaik­ki.

Kes­ki­ke­sä on Kes­ki-Kar­ja­las­sa kii­vas­ta ta­pah­tu­mien ai­kaa - Sen saam­me joka ker­ta ko­kea myös tääl­lä pai­kal­lis­leh­den toi­mi­tuk­ses­sa. Toi­nen ta­pah­tu­mis­ta ri­kas ai­ka si­joit­tuu tän­ne jou­lu­na­lus­vii­koil­le. Sil­loin on tar­jol­la mu­siik­ki­ta­pah­tu­mia op­pi­las­kon­ser­teis­ta maan kär­ki­ar­tis­tien kirk­ko­kon­sert­tei­hin, myy­jäi­siä ja muu­ta jou­lu­tun­nel­maan joh­dat­ta­vaa.

Luen sak­sa­lai­sen kir­jai­li­jan Erich Käst­ne­rin (1899-1974) alun pe­rin 1934 il­mes­ty­nyt­tä ro­maa­nia Kol­me mies­tä lu­mes­sa (Drei Män­ner im Schnee). Teos on ke­peä, haus­ka, epä­po­liit­ti­nen ja hy­väl­lä ta­val­la van­ha­nai­kai­nen. Juu­ri sik­si sitä on mu­ka­va lu­kea il­lal­la en­nen nuk­ka­maan­me­noa. Pi­din kir­jas­ta niin pal­jon, et­tä ti­la­sin sen äi­dil­le­ni syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si. Pai­nos vuo­del­ta 1958 ei pal­joa mak­sa­nut.

Va­jaa kol­me viik­koa sit­ten per­heem­me sai tie­don lä­hei­sen ih­mi­sen pois­me­nos­ta. Tämä ih­mi­nen oli läm­min­sy­dä­mi­nen sekä ra­kas­tet­tu äi­ti, mum­mo, vai­mo ja sis­ko. Kuo­le­ma muis­tut­ti jo ai­em­min pyö­rit­te­le­mis­tä­ni poh­din­nois­ta omas­ta elä­mäs­tä­ni ja sen mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­tä. Kun mi­nua ei enää ole, jää­kö mi­nus­ta tän­ne mi­tään nä­ky­vää tai muis­taa­ko mi­nua ku­kaan?

Lau­an­tai aa­mu 5.7. val­ke­ni au­rin­koi­se­na, mut­ta tuu­li­se­na ja vii­le­ä­nä. Yö­vyt­ty­ä­ni Sa­von­lin­nas­sa, en­nen Pa­rik­ka­lan pai­kal­lis­ju­naan nou­se­mis­ta, lu­nas­tin va­raa­ma­ni kuk­ka­kim­pun lä­hei­ses­tä kuk­ka­kau­pas­ta. Kai­ken­va­ra-ih­mi­nen ei läh­de pik­ku­reis­sul­le­kaan tyh­jin kä­sin. Näh­ty­ään rep­pu­ni, kom­men­toi saat­ta­jak­si läh­te­nyt mie­he­ni: ”On­ko­han si­nul­la Ar­ja var­mas­ti tar­peek­si tuo­ta ta­va­raa?”

Kan­sa­lai­sa­ree­nan, Sit­ran ja Ti­las­to­kes­kuk­sen sel­vi­tys­ten mu­kaan va­paa­eh­tois­työ­hön osal­lis­tuu 30-40 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta. Kiin­nos­tu­nei­ta on kui­ten­kin enem­män: Noin 60-70 pro­sent­tia sa­noo ole­van­sa ha­luk­kai­ta osal­lis­tu­maan, jos ai­kaa ja so­pi­va tapa löy­tyi­si.

Suur­pe­to­jen ai­heut­ta­mat va­hin­got maa­ta­lou­del­le ovat li­sään­ty­neet no­pe­as­ti joka vuo­si, kun kan­nan­hoi­dol­li­nen met­säs­tys on es­ty­nyt va­li­tus­kier­teen vuok­si. Sa­mal­la työ­tur­val­li­suus kär­sii kai­kil­la met­säs­sä työs­ken­te­le­vil­lä hen­ki­löil­lä, kun koh­taa­mi­set suur­pe­to­jen kans­sa ovat vii­koit­tai­sia. Suur­pe­to­jen ih­mi­sar­kuus on erit­täin tär­ke­ää säi­lyt­tää, jot­ta väl­ty­tään vaa­ra­ti­lan­teil­ta niin työs­sä kuin va­paa-ai­ka­na luon­nos­sa lii­kut­ta­es­sa.

Hoi­to­hen­ki­lös­tö koh­taa työs­sään jat­ku­vas­ti haas­ta­via ti­lan­tei­ta, mut­ta yhä use­am­min myös vä­ki­val­taa. Se voi ol­la fyy­sis­tä, ku­ten tö­ni­mis­tä, pot­ki­mis­ta, lyö­mis­tä, tai hen­kis­tä - esi­mer­kik­si uh­kai­lua. Vä­ki­val­las­ta on tul­lut ar­ki­päi­vää lii­an mo­nel­le hoi­ta­jal­le myös meil­lä Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Tämä ei ole mil­lään ta­voin hy­väk­syt­tä­vää, vaik­ka sii­tä oli­si työ­pai­koil­la teh­ty ta­val­laan työ­hön kuu­lu­vaa.

Kär­nän Su­ku­seu­ra Ry on pe­rus­tet­tu vuon­na 1982 Jo­en­suus­sa. Sään­tö­jen­sä mu­kai­ses­ti se säi­lyt­tää ja vaa­lii Kär­nän su­vun his­to­ri­aa, tie­to­ja, pe­rin­tei­tä ja yh­tey­den­pi­toa. Seu­ra ke­rää tal­teen su­vun vai­hei­ta, va­lo­ku­via ja ta­ri­noi­ta, jot­ka ri­kas­tut­ta­vat su­ku­tut­ki­mus­ta ja edis­tä­vät su­ku­lais­ten yh­teen­kuu­lu­vuut­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä. Seu­ra jul­kai­see myös Kär­nä-su­kuun liit­ty­vää kir­jal­li­suut­ta, joka tu­kee su­ku­tut­ki­mus­ta ja tuo esiin su­vun mer­kit­tä­vää his­to­ri­aa.

Kun elä­mäs­sä on mon­ta rau­taa tu­les­sa tai öi­tä vai­vaa­vat uni­on­gel­mat, saat­ta­vat asi­at al­kaa unoh­tu­maan. Kuor­mi­tus voi ai­heut­taa sen, et­tä jos­kus tär­ke­ät­kin asi­at pää­se­vät lip­sah­ta­maan mie­les­tä ja avai­met tai lem­pi­vaat­teet ka­to­a­vat en­tis­tä use­am­min.

Poh­jois-Kar­ja­lan SDP:n alu­e­val­tuus­to­ryh­mä jät­ti val­tuus­to­a­loit­teen kos­kien mo­ni­am­ma­til­lis­ta tii­miä ja oma­hoi­ta­ja-lää­kä­ri­työ­pa­rin käyt­töö­not­toa 9.10.2024. Alu­e­val­tuus­to­ryh­mä esit­ti, et­tä Poh­jois-Kar­ja­lan hy­vin­voin­ti­a­lue ot­taa sote-kes­kuk­sis­sa vai­heit­tain käyt­töön mo­ni­am­ma­til­li­sen tii­min tu­ke­man oma­hoi­ta­ja-oma­lää­kä­ri­työ­pa­ri­mal­lin.

Syk­sy on sa­don­kor­juun ai­kaa, jol­loin kel­la­rei­hin kii­ku­te­taan vii­mei­siä säi­löt­tä­viä ja pa­kas­ti­met täyt­ty­vät ää­ri­ään myö­ten. Kes­ki-Kar­ja­las­sa on saa­tu naut­tia hy­väs­tä mus­tik­ka­vuo­des­ta ja run­saas­ta sie­ni­sa­dos­ta, puu­tar­ho­jen an­tia unoh­ta­mat­ta. Vie­lä eh­tii nouk­ki­maan puo­lu­kat ja kar­pa­lot tal­ven va­ral­le, ja sie­nes­tys­kau­si jat­kuu ai­na­kin sup­pi­lo­vah­ve­roi­den osal­ta lu­men­tu­loon saak­ka.

Suo­mes­sa pi­täi­si kiin­nit­tää enem­män huo­mi­o­ta haja-asu­tu­sa­lu­ei­siin ja kään­tää Itä- ja Poh­jois-Suo­men ta­lou­del­li­sen ke­hi­tyk­sen suun­ta. Ke­hi­tys­tä tu­li­si oh­ja­ta sel­lai­sil­le alu­eil­le, jot­ka ei­vät sitä muu­ten ta­voi­ta. Ete­lä-Suo­mes­sa ol­laan va­kaas­ti kas­vus­sa, mut­ta sa­maan ai­kaan pie­nem­mät seu­dut sur­kas­tu­vat. Täs­tä seu­raa ne­ga­tii­vi­se­na il­mi­ö­nä se, et­tä pal­ve­lut ja toi­min­not kes­kit­ty­vät lii­ak­si jo val­miik­si suu­ril­le kas­vu­a­lu­eil­le.

Van­hus­ten viik­ko kut­suu mei­tä py­säh­ty­mään sen ää­rel­le, mis­tä ih­mi­syy­des­sä on lo­pul­ta ky­sy­mys. Ei kas­vu­lu­vuis­ta, ei te­hok­kuusp­ro­sen­teis­ta – vaan sii­tä, mi­ten koh­te­lem­me hei­tä, joil­la ei enää ole ään­tä, ase­maa tai mah­dol­li­suut­ta vaa­tia.

Pa­ri­sen kuu­kaut­ta sit­ten vai­mo­ni haas­toi mi­nut juok­su­kil­pai­luun. Olin juu­ri he­rän­nyt päi­vä­u­nil­ta, kun hän al­koi toh­keis­saan ker­toa har­ras­ta­neen­sa lo­man ai­ka­na su­ku­lais­las­ten kans­sa niin pal­jon ta­lo­nym­pä­ri­juok­sua, et­tä nyt luul­ta­vas­ti voit­tai­si mi­nut. Oli­vat kuu­lem­ma juu­ri läh­dös­sä poi­ka­ni kans­sa ki­saa­maan. Pi­din haas­tet­ta nau­ret­ta­va­na en­kä osan­nut epäil­lä pro­vo­kaa­ti­o­ta. Olen­han pa­ras juok­si­ja mei­dän per­hees­säm­me – olen juos­sut pari puo­li­ma­ra­to­nia ja osal­lis­tuin­pa nuo­re­na jopa Tu­run yli­o­pis­ton jär­jes­tä­mään juok­su­kou­luun. Kyl­mil­tään juok­se­mi­nen hie­man epäi­lyt­ti, mut­ta us­koin muu­ta­man reip­paan as­ke­leen por­tai­ta pit­kin ala­ker­taan käy­vän läm­mit­te­lys­tä.

Kol­mas sek­to­ri ei kai­paa ylis­tys­tä van oma­eh­tois­ta ja pai­kal­lis­ta yh­teis­kun­nal­lis­ta toi­min­taa sekä avus­tuk­sia ja pää­tök­siä toi­min­nan var­mis­ta­mi­sek­si. Toi­min­ta tuo mo­nel­le si­säl­töä, osal­li­suut­ta ja mer­ki­tys­tä elä­mään.

Toh­ma­jär­ven Ur­hei­li­jat ry on ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na nos­ta­nut pro­fii­li­aan nä­ky­väs­ti. Yh­dis­tyk­sen toi­min­ta on vil­kas­tu­nut ja uu­sia toi­mi­joi­ta on läh­te­nyt mu­kaan niin ur­hei­le­maan ja liik­ku­maan, kuin muu­hun­kin toi­min­taan. Tä­män vii­kon print­ti­leh­des­sä jul­kais­ta­vien ToU:n lii­te­si­vu­jen ju­tut ker­to­vat yh­dis­tyk­sen toi­min­nas­sa val­lit­se­vas­ta hy­väs­tä mei­nin­gis­tä, mikä on lo­pul­ta kai­kes­sa yh­dis­tys­toi­min­nas­sa se kaik­kein tär­kein asia. ToU:n pu­heen­joh­ta­jan Eli­na Väis­tön mu­kaan kes­ki­ös­sä ovat­kin ih­mi­set ja hy­väs­sä hen­ges­sä yh­des­sä te­ke­mi­nen.