Kanadan +50 celsiusasteen helteet ovat viimeinen myrskyvaroitus Suomelle. Kanadan yleisradioyhtiö CBC uutisoi viime viikolla, että Itä-Kanadassa oli käynnissä kaksisataa tulipaloa. Suomi ja Kanadan ovat samalla leveyspiirillä, joten uutiset Atlantin toiselta puolelta ovat huolestuttavia.
Mieltäni masentaa jokaisena päivänä, kun herään ja näen taivaalla auringon helottamassa pilvettömältä taivaalta. Ja ei tietenkään saisi valittaa, kun on kerrankin Suomessa “kunnon kesä”, mutta tällaiset helteet eivät ole Suomessa normaaleja. Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla kuinka Utsjoella mitattiin uusia lämpöennätyksiä, kun mittari näytti +33,5 celsiusastetta. Noissa lämpötiloissa alkavat merilohet, taimenet ja harjukset kiehumaan. En voi olla surematta etukäteen pohjoisen luontomme lajeja, jotka lämpötilan jatkuvan nousun takia jäävät kohta historiaan.
Retkeilijänä mieltäni on masentanut tänä kesänä myös ihmisten piittaamattomuus luonnossa: roskaaminen sekä metsäpalovaroituksen aikaan sytytetyt avotulet. Täytyykö jonkun kansallispuiston tai luonnonsuojelualueen palaa varoittavana esimerkkinä, ennen kuin ihmiset ottavat varoitukset ja kiellot tosissaan?
Usein keskustellessani ihmisten kanssa asioista, mitä jokainen voisi omassa elämässään tehdä saadakseen siitä ekologisempaa, törmään ajatukseen: “Eihän yksi ihminen tai edes Suomi valtiona voi asialle mitään, joten mitä väliä? Kiinan ja Yhdysvaltojen tässä pitää muuttua.” On totta, että yksi ihminen on pisara meressä, mutta se ei silti poista yksilön tekojen tärkeyttä.
Yksi ihminen voi tehdä toisin, pitää ääntä teoistaan ja näyttää esimerkkiä. Yksi ihminen voi inspiroida lähipiiriään, ja saada näin useamman ihmisen muuttamaan tapojaan. Suomen päättäjät voivat innoittaa isompia valtioita päättämään paremmin. Omalla tekemisellään voi myös saada edes pientä helpotusta ympäristö ahdistukseen, jonka kanssa en varmasti ole yksin. Jos yhden ihmisen huolimattomuus voi sytyttää monta hehtaaria metsää tuleen, on turha väittää, ettei yksilöllä ole merkitystä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Ilmastotutkija Tero Mustonen painotti Helsingin Sanomissa viime viikolla, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä jokien valuma-alueiden ennallistaminen ovat tärkeimpiä aseitamme ilmastonmuutosta vastaan. Suomessa on tällä hetkellä todella vähän täysin luonnontilaista metsää. Meillä on kilometritolkulla talousmetsiä sekä metsiä ja soita, joihin ihminen on jollain tavalla koskenut. Ajattelemmeko, että metsä tai luonto ei ilman ihmisen hoitoa pärjää? Näin kauas luonnosta olemme tulleet.
Roosa Sallinen