Niiralassa kainuun harmaksia kasvattava Helinä Leppänen on heinäkuun alusta saakka ottanut lampaat joka yö turvaan sisätiloihin susien takia. Arkistokuva.
Kari Sarkkinen
KESKI-KARJALA
Päivi Lievonen
Ennaltaehkäisystä huolimatta susivahinkoja on tapahtunut viime kuukausina maatiloilla Tohmajärven ja Kiteen alueella. Tuorein tapaus on tämän viikon sunnuntain ja maanantain väliltä Kiteen Petrihuhdasta, jossa sudet tappoivat viisi lammasta ja vahingoittivat viittä eloonjäänyttä lammasta.
Edellinen tapaus on syyskuun alusta Tohmajärven Perä-Muskosta, jossa susi tappoi emolehmälaumasta kolmen vuorokauden ikäisen vasikan. Pihahavaintoja susista on alueelta runsaasti, ja huoli eläinten turvallisuudesta painaa tilallisia. Laidunnukseen on velvoite, mutta käytännön toteutus susialueilla vaatii paljon lisätyötä esimerkiksi aitojen huollon ja eläinten siirtelyn osalta. Ongelmia aiheuttavat helpon ruoan äärelle tottuneet susiyksilöt.
Laidunnusta vain päiväsaikaan
Noittaan tilalla Niiralassa heinäkuun alkupuolella sudet tappoivat yöaikaan kaksi lammasta, ja yksi piti lopettaa raadeltuna. Viisi lammasta saatiin hoidettua kuntoon puremista antibioottikuureilla.
– Osa lampaista oli kantavia, ja ne menettivät karitsansa. Noin viisi vuotta sitten oli edellinen susivahinko, jolloin meni kolme lammasta, lampuri Helinä Leppänen kertaa.
Eläimet laiduntavat vain pihapiirin läheisyydessä olevilla pelloilla, joita ympäröi sähköistetty susiaita. Aidanaluset niitetään useita kertoja kesässä, että virta kiertää.
– Tämän kesäisen susivahingon jälkeen eläimet ovat olleet laitumella vain päivisin. Päivässä menee pari tuntia niiden sisään ja ulos siirtämiseen. Molemmilla kerroilla sudet tulivat kaivamalla aidan alitse, Leppänen jatkaa.
Havaintoja jatkuvasti
Niiralassa susia näkee lähes päivittäin.
– Nyt metsästyskauden alkamisen myötä havaintoja on ollut vähemmän, mutta susia on usein näkynyt ihan tielläkin. Asianmukaiset ilmoitukset susihavainnoista tehdään aina. Vaikka kaikkemme tehdään vahinkojen estämiseksi, huoli on jatkuva, Leppänen toteaa.
Viime viikkoina petotilanne on pahentunut.
– Petoaidat estävät 90 prosenttia vahingoista, ja susien kanssa on pärjätty muutoin hyvin, mutta tällaiset helpolle ruoalle oppineet yksilöt tekevät paljon tuhoa, Leppänen uumoilee.
Lampurit ovat väsyneet jatkuvaan huoleen, joka vaikuttaa jalostukseenkin.
– Joka päivä jostain päin Suomea tulee lampurikollegoilta tietoa susivahingoista. Yhtä lajia suojelemalla monta muuta menetetään, ja syrjäisemmät laitumet pusikoituvat, kun eläimiä ei uskalla pitää niillä, Leppänen harmittelee.
Petoaidat vaativat paljon huoltoa
Sirolan lammastilalla Sinisentien varrella Tohmajärvellä on varauduttu petovahinkoihin, vaikka edellisestä susivahingosta on vuosia.
– Olen huolissani lampaiden turvallisuuden puolesta. Meidän tilallamme kaikilla käytetyillä laitumilla on 7- tai 5-lankaiset suurpetoaidat. Uusien aitauksien pystytyksessä on valtava työ, ja tämä rajoittaa myös meillä paljon laidunnusmahdollisuuksia. Keväällä ja kesällä huolto- ja kunnossapitotyöt sekä aidan alusten niitot työllistävät yhden ihmisen, Roosa Honkanen kuvailee.
Susivahinkojen uhka lyhentää laidunkautta.
– Elokuun puoleen väliin mennessä tuomme kaikki perinnebiotooppeja kauempana laiduntaneet eläimet takaisin laitumille tilakeskuksen ja valtatien läheisyyteen, jotta eläimillä on pääsy vilkkaammin liikennöidyn alueen ja pihapiirien suojaan, Honkanen jatkaa.
Jalostuseläinten todellista arvoa ei korvata
Honkanen tietää lampureiden kokevan korvaukset riittämättömiksi.
– Eläimestä saatava korvaushinta ei sisällä mitään liitännäiskuluja, joita petovahingosta aiheutuu. Näillä tarkoitan esimerkiksi raatoautokuluja, ja vahingon seurausten hoitamiseen ja uuden vahingon ennaltaehkäisyyn tarvittavaa työaikaa. Mikäli meillä sattuisi vahinko esimerkiksi siitospässilaumassa, saatettaisi Suomesta menettää useampi sukulinja kokonaan, eikä sellainen menetys ole kovin helposti mitattavissa rahassa. Eläimen jalostusarvoa ei siis oteta korvauslaskelmissa huomioon, ja näin ollen tilalle saattaa koitua vakaviakin seurauksia vuosia kestäneen jalostustyön näkökulmasta, Honkanen selventää.