Seppo Miettinen ei kuvatessaan käytä salamaa. Kaikki linnut hän ikuistaa luonnonvalossa.
Jouko Väistö
KESÄLAHTI
Jouko Väistö
Lintukuvat: Seppo Miettinen
Mieluisa harrastus tuppaa imaisemaan ihmisen pauloihinsa. Näin on käynyt kesälahtelaisen Seppo Miettisen kohdalla.
Hän on innostunut lintujen kuvaamisesta niin, että viettää tuntitolkulla aikaa pienessä kuvauskojussaan. Joskus kuvausreissu voi venähtää reilun kymmenenkin tunnin mittaiseksi. Näin käy helposti, kun kiehtova kuvattava ei pienellä vaivannäöllä suostu ikuistettavaksi.
Kaksin aina kaunihimpi… pyrstötiaiset sen tietävät.
Seppo Miettinen
Harrastus alkoi kompaktikamerasta
Lintujen kuvaamisen Seppo kertoo aloittaneensa kahdeksan vuotta sitten saatuaan kompaktikameran synttärilahjaksi. Ulottuvine zoomeineen se täytti alkuvaiheessa hyvin tehtävänsä.
Aika aikaa kutakin tässäkin tapauksessa. Pari vuotta myöhemmin edessä oli toisen kameran hankinta. Uudeksi kuvausvälineeksi valikoitui Nikonin järjestelmäkamera.
Harrastuksessaankin Seppo on huomannut, että nälkä kasvaa syödessä. Nyt hänellä on käytössä äänetön, 100-400 mm objektiivilla varustettu Sony.
Pikkuvarpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen… ja tullut mielellään puun oksalle kuvattavaksi.
Seppo Miettinen
Se on osoittautunut käyttökelpoiseksi kameraksi sekä läheltä että etäältä kuvattaessa. Linnutkin ovat yhteistyöhaluisia, kun kamerasta ei kuulu kuvaa otettaessa minkäänlaista rapsahdusta. Varpuspöllökin on osoittautunut niin luottavaksi kaveriksi, että sen voisi ottaa omin käsin kiinni.
Seuraavaksi toiveissa on saada Canon omine putkineen. Toistaiseksi sen hankinta on saanut jäädä korkean hinnan takia.
Käykö kateeksi? Mandariinisorsan höyhenpuvusta ei värejä puutu. Tämän linnun Seppo Miettinen kertoo kuvanneensa Savonlinnassa.
Seppo Miettinen
Kuvauskoju koti-ikkunan alla
Kahdeksan vuoden aikana kamera on ehtinyt rapsahtaa monta kertaa. Vuosien varrella kuvattua höyhenpukusatoa voi hyvällä syyllä luonnehtia monenkirjavaksi. Seppo laskeskelee, että kotimaassa kuvattuja lintulajeja on reilusti yli sata ja kun lomamatkojen otokset lasketaan mukaan, nousee määrä parin sadan kieppeille.
Pääosan kuvista hän on ottanut kotitalon ikkunan alla olevasta kuvauskojusta. Siihen on lintuja houkuteltu ruokinnan avulla. Puoliso Eila Teppana on pitänyt huolen siitä, että ruokapöytä on katettuna syksyn ensipakkasista kevään koittoon.
Minä olen sitten sinitiainen, jos ette satu tietämään.
Seppo Miettinen
Ruokapöydästä löytyy monen sortin nokittavaa; kuorittua ja kuorimatonta auringonkukan ja kauran siementä, hirssiä, pähkinää, talia, rasvaa…kaikkea mahdollista. Jouluksi on kuuleman mukaan luvassa vielä herkullista jälkiruokaakin. Ei ihme, että lintuteatterin näyttämöllä riittää vilskettä.
Enimmillään ruokintapaikalla on käynyt jopa 2 000 lintua päivässä. Yksittäisistä havainnoista ovat parhaiten mieleen ovat jääneet 80:n keltasirkun ja 300:n tilhen parvet.
Tilhi on parvissa liikkuva vaelluslintu. Kyllä kelpaa poseerata, kun on paljon herkkuja ympärillä.
Seppo Miettinen
Bongarien kintereillä lähipitäjiin
Omassa pihapiirissä tehtyjen kuvausten lisäksi lintuja on ikuistettu myös lähipitäjissä. Hyviä kuvauskohteita on löytynyt mm. Hiitolanjoelta Rautjärveltä, Siikalahdelta Parikkalasta, Savonlinnasta, Sääperiltä Värtsilästä sekä Kiteen uudesta Rantapuistosta.
Varsinaista lintujen bongausta Seppo ei harrasta. Bongarien kintereillä kannattaa kuitenkin liikkua. Heidän tekemisiään seuraamalla voi päästä näppäämään kuvia hyvinkin harvinaisista linnuista. Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee aavikkotaskun, jonka onnistui ikuistamaan Kiteellä Koivikon pellolla.
Muista kuvasaaliiksi saaduista harvinaisista linnuista ensimmäisenä mieleen nousevat kuningaskalastaja, kuhankeittäjä ja harjalintu, jonka hän kertoo kuvanneensa Kanariansaarille tehdyllä loma- ja kuvausreissulla.
Minäkö muka harvinainen hömötiainen? Kyllä meitäkin löytyy, kun on hyvää ruokaa tarjolla.
Seppo Miettinen
Kun ruisrääkkä tornin juurelle tuli
Haasteellisia kuvattavia lintumaailmasta löytyy paljonkin. Mm. ruisrääkkä on lintu, joka ei helposti ihmisille näyttäydy. Seppo kertoo saaneensa ruisrääkän tulemaan luokseen pyyn pillityksestä tuttua konstia käyttämällä.
– Olin kuvausreissulla Totkunniemen lintutornilla, kun kuulin ruisrääkän äänen sadan metrin päästä. Otin äänitallenteen esiin ja sain sen houkuteltua luokseni. Ensin se tuli 50 metrin päähän ja hetkeä myöhemmin se oli suoraan alapuolellani tornin juurella, hän muistelee.
Tarvittaessa on pidettävä puoliaan ja tapeltava reviiristään. Värikästä kahakointia a`la käpytikka.
Seppo Miettinen
Sepon lintukuvia ihailtavina netissä
Lintuja Seppo kuvaa omaksi ilokseen. Harrastuksen tuloksista pääsevät toki nauttimaan muutkin, sillä moni vuosien varrella kuvattu lintu on kaikkien ihasteltavissa netissä. Ne löytyvät googlaamalla osoitteesta seppomie flickr.
Kuvasato on herättänyt paljon kiinnostusta. Sivuilla on tuhatkunta seuraajaa ulkomaita myöten. Toiveita on esitetty myös kuvakirjan tekemisestä ja näyttelyn pitämisestä. Aika näyttää, miten toiveet toteutuvat.
Minusta käyttävät milloin mitäkin sukuani halventavaa nimeä. Mistäköhän syystä? Närhi on ihan hyvä nimi, käytettäköön sitä.
Seppo Miettinen