Jou­lu tu­lee joka vuo­si, ai­na yh­tä no­pe­as­ti vaik­ka ajan­koh­ta on muut­tu­ma­ton. Lap­se­na jou­lua odo­tel­tiin kau­an ja ka­len­te­rin luu­kut tun­tui­vat hu­pe­ne­van tus­kas­tut­ta­van hi­taas­ti. Ai­kui­se­na jou­lu­ka­len­te­ri te­ki­si mie­li kään­tää toi­sin­päin; heti aa­mus­ta nä­ki­si las­kes­ke­le­mat­ta, mon­ta­ko päi­vää enää on jäl­jel­lä aat­toon. Juh­lan saa­pu­mi­nen ei kysy so­pi­vaa mie­li­a­laa, sää­ti­laa tai ti­li­pus­sin pak­suut­ta.

Pe­rin­teet ovat vah­va osa jou­lun­viet­toa, ja mo­nes­sa ko­dis­sa juh­la­py­hät vie­te­tään tu­tun kaa­van mu­kaan. Ju­han­nuk­sen yh­tey­des­sä har­vem­min pu­hu­taan kul­tai­sis­ta lap­suus­muis­tois­ta, mut­ta jou­lun suh­teen on toi­sin. Ku­ka­pa ei kai­pai­si äi­din loih­ti­mia lap­suu­den herk­ku­ja, pu­kin odo­tuk­sen tun­nel­maa ja lo­put­to­man pit­kää jou­lu­lo­maa, jota han­get kor­ke­at nie­tok­set sii­vit­ti­vät? Tut­tu­ja herk­ku­ja kai­va­taan py­hiä sii­vit­tä­mään, pa­ket­te­ja vaih­de­taan ja ko­tia ko­ris­te­taan. Val­mis­te­lut vaa­ti­vat eit­tä­mät­tä sekä ai­kaa et­tä ra­haa.

Vii­me vuon­na ko­et­tiin en­sim­mäi­nen ko­ro­na­jou­lu, ja sama vai­va var­jos­taa tä­nä­kin vuon­na. Ku­lut­ta­mis­tot­tu­muk­siin­kin pan­de­mia vai­kut­taa, mo­nel­la yhä pa­kon edes­sä. Lä­hi­Ta­pi­o­lan teet­tä­män Ar­jen kat­saus –ky­se­lyn mu­kaan enem­män kuin joka kym­me­nes suo­ma­lai­nen ar­vi­oi käyt­tä­vän­sä ra­haa tänä jou­lu­na vä­hin­tään hie­man enem­män kuin vii­me vuon­na. Se­te­lei­nä lu­ke­ma tar­koit­taa noin 50 eu­roa enem­män ku­lu­tuk­seen.

Jou­lu on suo­ma­lais­ten mie­les­tä sel­väs­ti kal­lein juh­la­py­hä. Lah­joi­hin, ruo­kiin, kuu­siin ja ko­ris­tei­siin ku­lu­te­taan sel­väs­ti enem­män ra­haa kuin mui­na juh­la­py­hi­nä tai juh­li­na. Ky­se­lyyn vas­taa­jien kes­ki­mää­räi­nen jou­lu­bud­jet­ti on yli 500 eu­roa tänä vuon­na. Ky­se­lys­tä il­me­nee myös, et­tä al­le 20 000 eu­roa tie­naa­vien vas­taa­jien jou­kos­sa bud­jet­ti on vain 140 eu­roa, ja sum­ma on las­ke­nut edel­lis­vuo­des­ta. Osal­la ra­haa on jää­nyt enem­män su­kan­var­teen, osal­la ta­lous on yhä en­tis­tä tiu­kem­mal­la.

Jou­lus­sa tär­kein­tä on oi­kea tun­nel­ma, joka vaa­tii jo­kai­sel­la juh­li­jal­la omat ai­nek­sen­sa. Toi­sel­le se on tuh­ti jou­lu­pöy­tä, toi­sel­le riit­tää yk­si mie­lui­nen ruo­ka­la­ji. Joku kai­paa su­ku­jou­lun si­jaan omaa rau­haa, yk­si­näi­nen puo­les­taan ka­ve­ria, jon­ka kans­sa ja­kaa juh­la­py­hien pit­kät päi­vät. Yk­si kai­paa lo­mal­le kau­ko­mail­le kun toi­nen naut­tii ko­tiin kää­riy­ty­mi­ses­tä.

Jou­lu tu­lee jo­kai­sel­le, jos­kus hy­vin­kin uu­te­na ja eri­lai­se­na, toi­si­naan sa­man­lai­se­na kuin ai­na en­nen­kin. Iloi­taan sii­tä mitä kul­loin­kin saa­daan ja py­säh­dy­tään naut­ti­maan het­kes­tä. Muis­te­taan hei­tä, jot­ka apua tai tu­kea kai­paa­vat. Jou­lu an­taa hy­vän syyn teh­dä pie­niä tai suu­ria hy­viä te­ko­ja tois­tem­me hy­väk­si.

PL