Suomen ensimmäiset aluevaalit alkavat olla käsillä. Ennakkoäänestys alkaa viikon kuluttua ja varsinainen vaalipäivä on 23. tammikuuta. Vaaleilla valittavat aluevaltuustot aloittavat toimintansa 1. maaliskuuta 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille 1.1.2023.
Muutaman kuukauden sisällä tapahtuu sote-palveluiden ja pelastustoimen tulevaisuuden kannalta erittäin merkittäviä asioita. Tulevia aluevaaleja on pidetty jopa eduskuntavaaleja tärkeämpinä.
Mutta missä viipyvät vaalikampanjat? Media ja vaaliviranomaiset ovat ansiokkaasti tuoneet kanavillaan esille, mitä uudistus merkitsee jokaisen kansalaiset terveyden ja turvallisuuden kannalta sekä miten toiminta rahoitetaan.
Poliittisella rintamalla muutokseen liittyvää debattia ei ole kuitenkaan syntynyt - ollaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että koko hyvinvointialueella on toimiva hoito, hoiva ja pelastustoimi. Entäs, kun mennään yksityiskohtiin? Mitä tämä käytännössä merkitsee kasvukeskuksissa ja reuna-alueilla? Tämä onkin jo keskustelun paikka.
Suuressa osassa Suomea hyvinvointialueuudistuksessa ollaan syvällä lähtökuopissa. Meillä Pohjois-Karjalassa on totuteltu hyvinvointialuetta vastaavaan Siun sote-kuntayhtymään jo vuodesta 2017 lähtien. Täälläkään ei kuitenkaan pidä tuudittautua onnellisuuden tunteeseen ajatuksella, että meilläpä ei mikään muutu, tehkööt muut alueet sen, minkä Pohjois-Karjalassa olemme jo tehneet.
Ensimmäisenä muutoksena Pohjois-Karjalassakin mainittakoon rahoitus, joka siirtyy kuntayhtymän kunnilta niin sanotusti isolle kirkolle. Jos kunnilla oli tähän asti valta päättää Siun sote-kuntayhtymän rahoituksesta, sitä ei enää ole hyvinvointialueella. Mutta tulevalla aluevaltuustolla on valta päättää isolta kirkolta tulevien rahojen käytöstä tasapuolisesti maakunnan ihmisten hyvinvointiin.
Tiedetään, että hyvinvointialueiden rahoitus ei tule olemaan riittävä. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos nosti viime viikolla esille huolen pienten paloasemien kohtalosta rahoituksen pienentyessä. Selvä viesti oli, että pieni paloasema on iso tuki ja turva paikallisille ihmisille. Toiveena on, että uudet päättäjät ymmärtävät pienten paloasemien merkityksen.
Pienten paloasemien kohtalo on vain yksi esimerkki niistä yksityiskohdista, joita tuleva aluevaltuusto joutuu pohtimaan turvatakseen sen, mistä jokainen on samaa mieltä: Että meistä pidetään silloin huolta, kun huolenpitoa tarvitsemme.
K.S.