Jo ennen koronaa lasten ja nuorten mielenterveyden haasteet ovat kouluterveyskyselyiden mukaan lisääntyneet. Erityisesti 14-vuotiaiden tyttöjen ahdistuneisuus on suurta, lapsiin ja nuoriin kohdistuu kodeissa henkistä väkivaltaa ja lapset myös näkevät vanhempiensa väkivaltaista käytöstä liian paljon. Yksinäisyys on yleistä.
Kouluissa haasteisiin yritetään vastata vahvalla tuella heti kun ongelmia alkaa näkyä; hyvinvointipedagogi ja kuraattori auttavat. Jos heitä koulussa on tarjolla. Psykologeista on kova pula ja monessa koulussa tätä palvelua ei ole ollenkaan. Kun olisi tarve päästä lasten- ja nuorisopsykiatriselle, on sinne jonoa. Sairaalakoulun avopaikat ovat täynnä. Oppimistutkimukseen pääsee aikaisintaan vuoden jonotuksen jälkeen. Niinpä lapsi tai nuori jää liian usein yksin kotiin, jossa päivät kuluvat pelaamalla ja netissä surffailemalla. Koulu ei etene. Elämä pysähtyy. Paluu takaisin on päivä päivältä vaikeampaa.
Koronan etäopetus teki paljon pudokkaita erityisesti ammattikouluista. Kaikki eivät pystyneet oppimaan ammattiin itsenäisesti. Erityisnuoret jäivät omilleen.
On tärkeää pitää lapset ja nuoret koulussa. Jaksamista tulee tukea paikan päällä ja varhainen tuki lapsille ja nuorille tulee olla vahvaa. Aikaa aikuisilta, tukea oppilashuollosta ja sosiaalitoimen avopuolelta, sekä tarvittaessa nopeasti erityissairaanhoidosta. Yksikin hukattu päivä lisää riskiä syrjäytymiselle. Yhteiskunnan normaaliarjen ulkopuolelle jääminen on raskasta, ahdistavaa koko perheelle ja myös kallista yhteiskunnalle.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ylläpito on kokonaisuus. Se ole vain sote-palveluja. Panostetaan siis lasten ja nuorten hyvinvointiin pitämällä koulujen ryhmäkoot pieninä, järjestämällä riittävä oppilashuollon tuki ja matalan kynnyksen tsempparipalvelut, sekä palkkaamalla kuraattoreita ja psykologeja tarpeellinen määrä. Annetaan kouluissa aikaa aikuisilta, sitä lapset eniten kaipaavat; jo yhdellä mukavalla kohtaamisella voi vahvistaa jaksamista yllättävän paljon.
VIRPI ERONEN
Apulaisrehtori, FM
Aluevaaliehdokas (SD)