Turvallisuus on ihmisen ja kansakunnan perustarve. Valtion tehtävänä on luoda ja taata turvallisuutta. Jokainen itseään arvostava valtio puolustautuu kaikin tavoin ulkoisen uhkan edessä.
On onnetonta, jos maailmaa viedään hulluuden tilaan. Siihen se kuitenkin näyttää luisuvan. Sotilaallinen kalistelu on aina ollut yksi tuon hulluuden ilmentymä. Jos haluaa rauhaa, niin pitäisi varustautua mahdolliseen sotaan. Hullua tämäkin. Mutta se lienee realismia. Onko se viisasta? Rehellisesti sanottuna – en tiedä.
Suomi ei ole minkään ilmansuunnan etu-, eikä takapiha. Etupiiristä puhumattakaan. Rauhantahtoa Suomi aina voimallisesti korostaa. Ryttyily ja riidanhaastaminen eivät kuulu meidän keinovalikoimaan. Viimeiseen asti yritämme luoda sovinnon ilmapiirin ongelmia ratkottaessa. Suomi on sovittelun suurmaa. Sellaisena meidän suomalaisten on pysyttävä jatkossakin.
Tosipaikan tullen Suomi ei ole sinisilmäinen. Hyvät suhteet ja yhteistyö ovat varautumista siihen tosipaikkaan. Mitä enemmän on kavereita, sitä mukavampi. Muutama ystäväkin on hyvä olla. Ainakin yksi ystävä, jonka kanssa voi jutella syvimmistä tunnoista. Ystävä, jolla on riittävästi samankaltaisuutta kanssamme. Jos saa naapurista ystävän, niin se on aika hyvä vaihtoehto.
Ystävä antaa usein apua hädän hetkellä. Turvatakuita naapuriystävältä tuskin saa. Rehellisyystakuukin tiukan paikan edessä saattaa olla vanhentunut.
Turvavälin pitäminen maantieteellisesti on mahdotonta. Kättely on kuitenkin suositeltavaa kaikkien kesken. Varotoimenpiteitä kannattaa noudattaa vapaaehtoisesti. Suojautuminen ja ennaltaehkäisy ovat turva-asioissakin tärkeitä. Oma apu lienee paras apu. Pidetään vastustuskyky Suomessa korkealla.
ANTERO PESONEN
Kitee