JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
2.3.2022 8.35
Mielipiteet

TOIMITTAJAN KYNÄSTÄ: Päässäni soi - pitääkö olla huolissaan?

Aloin poh­tia, et­tä mis­tä ker­to­vat­kaan ne sä­vel­mät ja lau­lut, joi­ta tup­sah­te­lee eri ti­lan­teis­sa mie­leen. Ne ovat tie­tyl­lä ta­val­la kor­va­ma­to­ja, mut­ta en ole kuul­lut nii­tä mis­tään lait­tees­ta, vaan ne soi­vat vain omas­sa pääs­sä­ni - pi­tää­kö siis ol­la huo­lis­saan.

Jos­kus sa­noil­la tai sä­ve­lel­lä on loo­gi­nen syy la­tau­tua kuu­lu­vil­le ai­vo­je­ni ko­va­le­vyl­tä. Jos­kus taas yh­teyt­tä on mah­do­ton ha­vai­ta. Has­ta ma­na­na Re­bek­ka (Dan­ny) on yl­lät­tä­vin kor­va­ma­to­nen, jon­ka muis­tan lä­hi­men­nei­syy­des­tä. En edes tien­nyt osaa­va­ni bii­siä, mut­ta niin­pä se vaan tup­sah­ti mie­lee­ni ja sai ka­ve­ri­po­ru­kas­sam­me ai­kaan rö­hö­nau­rut, kun me­nin tun­nus­ta­maan, et­tä täl­lais­ta nyt mie­les­sä­ni pyö­ri­tän.

Vaik­ka tal­vi on mi­nul­le mie­lei­nen vuo­de­nai­ka, hii­pii ai­vo­jen so­pu­kois­ta yl­lät­tä­en bii­se­jä, jois­sa ei räm­mi­tä los­kas­sa tai ähel­le­tä lu­mi­töi­den kim­pus­sa. Tiel­lä, jon­ka var­rel­la kas­vaa vil­le­jä lu­pii­ne­ja (J. Kar­ja­lai­nen). Hul­lu aja­tus, kun työ­mat­kal­la tei­den var­ret ovat puo­li­tois­ta­met­ris­ten ki­nos­ten pei­tos­sa. Tä­män sa­mai­sen tien var­ret kas­va­vat nel­jän kuu­kau­den pääs­tä lu­pii­nia si­ni­pu­na­val­koi­se­na rä­sy­mat­to­na ja vaik­ka lu­pii­ni on­kin vie­ras­la­ji, saat­taa sen kit­ke­mi­nen luon­nos­tam­me jo ol­la mah­do­ton­ta.

Sa­mal­la tal­vi­sel­la maan­tiel­lä ko­tiin päin ajel­les­sa put­kah­taa syö­ve­ris­tä yh­den suo­sik­ki­bän­di­ni Nel­jän Ruu­sun lau­lun säe: Öi­sel­lä ran­nal­la voi kuun sil­taan kul­kea. Mie­leen tul­vah­taa elo­kui­nen peh­meä läm­pö ja hä­mär­ty­vä jär­vi­mai­se­ma. Vii­me ke­sä­nä täl­lai­se­na il­ta­na luon­to­e­lä­myk­sen kruu­na­si­vat le­pa­kot, luul­ta­vas­ti ve­si­sii­pat, jot­ka sui­kah­te­li­vat nuo­ti­o­paik­kam­me ym­pä­ril­lä mök­ki­ran­nas­sa. Etääm­pä­nä se­läl­lä vilk­kui sy­vä­väy­län poi­jun valo, joka teki tun­nel­mas­ta tai­a­no­mai­sen. Siel­lä­hän on val­mis reit­ti, jota pit­kin pää­see vaik­ka maa­il­man ää­riin. Pö­ker­ryt­tä­vä aja­tus sau­nan jäl­keen tu­lil­la is­tu­es­sa.

Ole ai­na nuo­ri, roh­kea ja kat­so va­loon päin, sa­noit, hy­my­poi­ka, ys­tä­väin.

Sä maa­il­maa pa­ran­na, mut' muis­ta, et­tä ih­mi­se­lä­mään riit­tää, kun sel­viy­dy­tään.

Näin lau­laa Maa­rit kap­pa­lees­sa Hy­my­poi­ka. Kas­voil­lam­me hymy on pii­lou­tu­nut mas­kien suo­jaan. Vii­me­ai­kai­set ta­pah­tu­mat Uk­rai­nas­sa ve­tä­vät va­ka­vak­si. It­se löy­dän loh­tua nois­ta sa­nois­ta. Kat­so­taan kui­ten­kin va­loon päin ja toi­vo­taan maa­il­man päät­tä­jil­le voi­mia, roh­keut­ta ja vii­sut­ta.

Mir­ja Hurs­kai­nen

Lisää aiheesta

Kysely