Tal­vi tuli 2022, lun­ta sa­toi sa­ta­kaks.

Työ­tä oli jo­kai­sel­la pi­ha­mai­ta la­kas­tel­la.

Ky­län rai­tit, val­ta­tiet, au­raus­ko­neet lu­met vei.

Pal­jon työ­tä läpi yö­tä, ka­tot sor­tui lu­men myö­tä.

Har­mi koit­ti, kun aa­mu koit­ti.

Sil­mät au­ke­si, kun pi­ha­maa­ta tai­vas­te­li.

La­to­van­hus paik­ka sul­la, suo­jan an­toi pak­ka­sel­la.

Sii­li nuk­kuu tal­viun­ta, pääs­kys­po­jat kas­voi ke­sä­kuul­la.

Trak­to­ri on tai­va­sal­la, piis­kaa ja­kaa sade sekä hal­la.

Nuo­ret sekä van­ha uk­ki, rai­vaa­maan kuin rai­vo här­kä.

Ras­kas­ta on, kun lumi pai­naa, va­paa­na voi ai­kaa an­taa.

Aja­tuk­set sin­ne tän­ne, va­paa­na kuin tai­vaan lin­tu

nyt len­tää kau­as tän­ne poh­jo­laan luok­sem­me.

Huo­men­na jo va­loi­sam­pi, kirk­kaa­na kuin lu­mi­han­ki.

Au­rin­ko­kin läm­mit­tä­vi, lu­mi­han­get su­lat­ta­vi.

Ke­vät­tä se en­tei­li­si, muut­to­lin­nut pa­lai­li­si.

Miel­täm­me ne pi­ris­tä­vi, sie­lu­am­me ra­vit­se­vi.

MÄEN MUM­MO