Vaikka lunta sataa joka toinen päivä, kalenterin mukaan kevät kuitenkin koittaa. Joka vuosi tämä vuodenaika tarkoittaa nuorille jännittäviä hetkiä, kun haetaan opiskelupaikkaa ja kesätöitä. Yhteishaku on jo ohi, ja korkeakouluihin hakeneet valmistautuvat jo täyttä häkää pääsykokeisiin tai rustaavat valintakokeiden tehtäviä iltapuhteinaan. Osa odottaa jännittyneenä tietoa ylioppilaskirjoitusten tuloksista, osa kiinnitystä ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan vastavalmistuneena ammattilaisena. Perusopintonsa päättäneilläkin voi olla vielä epätietoisuutta siitä, mikä tulee olemaan toisen asteen opintojen suorituspaikka tai opintolinja.
Kun seutukunnan nuoret nousevat siivilleen, se tarkoittaa lähes poikkeuksetta muuttoa pois Keski-Karjalasta. Viimeistään toisen asteen opintojen jälkeen omannäköinen elämä kutsuu maailmalle jatko-opintoineen, työpaikkoineen ja perheen perustamisineen.
Ja hyvä onkin käydä tutkimassa maailmaa omaa takapihaa kauempanakin, se avartaa aina mieltä ja saa usein oman kotiseudun vaikuttamaan itse asiassa ihan hyvältä paikalta asua ja elää. Ainakin sitä toivoisi. Oikeastaan on jokaisen keskikarjalaisen vastuu, että näin on.
Käsi sydämellä, jokainen varmasti aika ajoin jurputtaa siitä, mitä meiltä täällä puuttuu. Ei ole lääkäreitä, ei ole pikaruokapaikkoja, ei ole kaikkia harrastusmahdollisuuksia, ei ole sitä eikä ole tätä. Tarkoituksella tai tahtomattamme jurputtaessamme syötämme nuorisollemme tarinaa, jossa elinympäristömme on pystyyn kuihtuva syrjäkylä, josta on syytä lähteä kauas ja äkkiä. Itse olemme tänne jämähtäneet ja täällä kärvistelemme maailman tappiin. Pelastukoon ken voi ja viimeinen sammuttakoon valot.
Keskikarjalaiset nuoret saavat maailmalle lähtiessään reppuunsa hyvät eväät. Meillä on hyvä varhaiskasvatus, perusopetus ja monia vaihtoehtoja myös toisen asteen opinnoille. Keski-Karjalassa on turvallista elää ja kasvaa, täällä riittää harrastusmahdollisuuksia, pääsee kesätöihin ja mukaan monenlaiseen toimintaan harjoittelemaan vuorovaikutus- ja työelämätaitoja. Keski-Karjalan nuoret ovat fiksuja, ajattelevaisia, yritteliäitä ja lahjakkaita. Juuri sellaisia ihmisiä, joita haluamme tänne elämään, työskentelemään ja yrittämään.
On merkitystä, millainen muistijälki nuorelle jää lapsuuden ja nuoruuden maisemistaan ja kokemuksistaan. Vaikka tie lähes poikkeuksetta vie maailman tuuliin, saattaa jonkun mielessä palaa ajatus kotiseudulle palaamisesta myöhemmin elämässä. Ei sammuteta sitä paloa jurputuksella. Eikä sammuteta niitä valojakaan vielä, täällä kun halutaan yhä asua ja elää.
MV