RÄÄK­KY­LÄ

Mir­ja Hurs­kai­nen

Ju­han­nu­saat­to­na Pak­su­nie­mes­sä saa en­si-il­tan­sa Ri­äk­ky­te­at­te­rin uu­sin tai­don­näy­te, Kat­ri He­le­nas­ta ker­to­va lau­lu­näy­tel­mä An­na mul­le täh­ti­tai­vas – mu­siik­ki­näy­tel­mä Kat­ri He­le­nas­ta. Sen on kä­si­kir­joit­ta­nut ja oh­jan­nut rääk­ky­lä­läis­läh­töi­nen näyt­te­li­jä-oh­jaa­ja Kai­ja Pa­ka­ri­nen. Mut­ta mik­si Ri­äk­ky­te­at­te­ri te­kee näy­tel­mää Kat­ri He­le­nas­ta?

– Aja­tus on pyö­ri­nyt meil­lä Mam­mun (Kos­ke­lo) kans­sa pääs­sä jo pa­rin vuo­den ajan. Toh­ma­jär­ve­läi­sil­tä ky­syt­tiin, et­tä saa­daan­ko tart­tua ai­hee­seen, kun ky­sees­sä on kui­ten­kin niin le­gen­daa­ri­nen hen­ki­lö. Lupa saa­tiin, vas­taa Ri­äk­ky­te­at­te­rin oh­jaa­ja Kir­si Kos­ke­lo.

Ko­ro­na on vii­väs­tyt­tä­nyt asi­oi­den ete­ne­mis­tä. Pa­ria val­mis­ta teks­ti­ä­kin kat­sot­tiin, mut­ta sit­ten Mam­mu esit­ti, et­tä ky­sy­tään Kai­ja Pa­ka­ris­ta oh­jaa­jak­si. Näin pää­dyt­tiin sii­hen, et­tä Kai­ja kir­joit­ti ko­ko­naan uu­den teks­tin, kos­ka hän ha­lu­si sii­hen enem­män sitä hen­ki­syyt­tä, joka Kat­ri He­le­nas­ta vä­lit­tyy. Myös­kään suur­ta di­gi­taa­lis­ta valo- tai ää­ni­ko­neis­toa ei täs­sä esi­tyk­ses­sä tar­vi­ta.

– Tämä on ke­sä­te­at­te­ria, ei suu­rel­la bud­je­til­la teh­tyä lai­tos­te­at­te­ria. Täs­sä esi­tys ra­ken­ne­taan työ­ryh­män kans­sa ja minä pi­dän sii­tä. Se on te­at­te­rin pe­ru­si­dea, Kai­ja ko­ros­taa.

Kä­si­kir­joi­tus si­säl­tää pal­jon mu­siik­kia, yh­teen­sä 16 Kat­ri He­le­nan tut­tua, tai vä­hän tun­te­mat­to­mam­paa­kin, kap­pa­let­ta. Ne ovat ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta vält­tä­mät­tö­miä. Nii­den avul­la ker­ro­taan elä­män­vai­heis­ta ja tun­teis­ta, jot­ka jul­ki­sen ku­van ta­kaa ei­vät ole tul­leet ai­na esil­le.

– Kap­pa­leet ovat osa ta­ri­naa, Kat­ri He­le­nan pu­het­ta.

Har­joi­tuk­set al­kuun pää­si­äi­se­nä

Toi­se­na pää­si­säis­päi­vä­nä ryh­mä ko­koon­tui en­sim­mäi­siin lu­ku­har­joi­tuk­siin Käs­pe­liin. Osa kym­men­hen­ki­ses­tä ryh­mäs­tä oli etäyh­tey­den pääs­sä Hel­sin­gis­sä ja Tans­kas­sa.

Kä­si­kir­joi­tus oli uu­ni­tuo­re: vii­mei­sim­mät rep­lii­kit sii­hen oli kir­joi­tet­tu edel­li­se­nä il­ta­na. Sa­mal­la ide­oi­tiin näy­tel­män la­vas­tus­ta, pu­vus­tus­ta ja mui­ta rat­kai­su­ja. Yk­si rat­kais­ta­vis­ta on­gel­mis­ta on mies­näyt­te­li­jöi­den puu­te. Vaik­ka ti­lan­ne on huo­les­tut­ta­va, ei rat­kai­suis­ta tun­tu­nut ole­van puu­tet­ta. Suun­nit­te­lu ete­ni luo­van huu­mo­rin höys­tä­mä­nä.

Am­mat­ti­lai­set asi­al­la

Mu­sii­kin taus­tois­ta vas­taa Ema Hurs­kai­nen. La­vas­tuk­sen suun­nit­te­lee Riit­ta Hy­vä­ri­nen ja pu­vus­tuk­sen He­le­na Paak­ki­nen.

– Am­mat­ti­lai­set asi­al­la, aje­taan ihan hy­vil­lä he­vo­sil­la, iloit­see Kai­ja Pa­ka­ri­nen.

Näy­tel­mää esi­te­tään ai­na­kin 15 ker­taa. En­si-il­ta on Rääk­ky­läs­sä Pak­su­nie­men näyt­tä­möl­lä ju­han­nu­saat­to­na 24.6. Vie­rai­lu­e­si­tys on Toh­ma­jär­ven ke­sä­te­at­te­ris­sa 13.7.