Suomen kouluissa on taas laulettu Suvivirttä. Minäkin jo laskelmieni mukaan ainakin 45 keväänä olen saanut sitä laulamalla osallistua loman vapauttavaan ja herkistävään aloitukseen. Sen ohjelmistossa pitämisestä käytiin muutamia vuosia sitten kova vääntö. Opetushallituksen ohjeen mukaan koulun perinteiset juhlat sallitaan, vaikka niihin liittyy uskontoon viittaavaa ohjelmaa. Siksi Suvivirttä voi yhä laulaa kevätjuhlissa. Lopulta järki siis voitti.
Nämä perinteiset juhlat ja niissä käyttäytyminen ovat osa kulttuuriperintöämme. Ne edistävät myönteistä yhteisöllisyyttä. Opetellaan nauttimaan tunnelmasta ja toisten läsnäolosta ilman suurempaa riekkumista. Päinvastaista yhteisöllisyyttä on nähty viime aikoina vaikkapa jääkiekon maailmanmestaruuden juhlinnassa, joka kyllä lähti lapasesta. Siellä kiipeiltiin tippumassa valaisinpylväistä ja katoilta, ja kiipeiltiin patsaisiin, jotka eivät moista rasitusta edes kestä. Ja tämä kuulemma on traditio! Rikkominen ja roskaaminen ei kyllä kuulu perinteisten juhlien ohjelmaan.
Individualismi, yksilöllisyyden korostaminen on vastaavasti ollut muotisana. Valinnan vapaus koetaan perusoikeudeksi. Yläkouluikäinen, joka vapaaehtoisesti ja maksun perästä valitsee rippikoulun, voi nykyään huoltajan suostumuksella valita koulun joulukirkon paikalle vaikka pingisottelun, toki hieman kärjistäen. Tässä valinnanvapaus menee mielestäni liian pitkälle. Kyllä niitä samoja taitoja voisi opetella jo koulun perinteisessä toiminnassa.
Maahanmuuttajilta vaaditaan sopeutumista: maassa maan tavalla, kuulee usein sanottavan. Myös kotoperäistä sopeutumista tarvitaan. Pitääkö kaikille aina tarjota juuri se sopivin ja mieleisin vaihtoehto? Pitääkö aina olla kivaa? Eikö joskus voisi ajatella, että mennäänpä nyt tällä tavalla ilman sen suurempaa meteliä. Tylsyys on joskus elämän suola ja luovuuden lähde.
Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Niin totta ja sykähdyttävää joka vuosi. Kaikki peittyy vihreän eri sävyistä koostuvaan tilkkupeittoon, myös tien pientareelle lennähtäneet maskit ja kahviloiden take away -mukit. Kaikki tuntuu hetken raikkaalta ja puhtaalta. Sateen jälkeen ilmassa leijuu aavistus saunavastan ja tuomen kukkien tuoksua.
Mirja Hurskainen