Koti-Karjalan viime keskiviikon numerossa olleita Keti-juttuja lukiessa tuli ristiriitainen olo. Ei voinut olla hämmentymättä, kun yhtäällä kunnanhallitusten puheenjohtajat vakuuttelivat Ketin alasajon tapahtuneen perusteellisen valmistelun pohjalta yrittäjiä kuunnellen ja toisaalla Kiteen yrittäjäyhdistyksen hallitus toteaa lopettamispäätöksen tulleen ihan puskista.
Tietoa alasajosta ei lehtijuttujen perusteella näytä olleen rivivaltuutetuillakaan. Tuskinpa kaupunkijohtajalta lähdettäisiin valtuuston kokouksessa asiasta kyselemään, jos siitä olisi valtuutettuja etukäteen informoitu ja he olisivat päässeet siihen vaikuttamaan.
Mielenkiintoista on ollut myös havaita, että Kiteen kaupunginhallitus ajoitti päätöksen tekemisen sopivasti lomien kynnykselle perjantai-illaksi. Oliko tässäkin taka-ajatus? Kenenpä sitä lomalla tarvitsee lähteä mahdollisiin kriittisiin puheluihin vastaamaan! Vai ajateltiinko niin, että aika tekee tehtävänsä ja koko asia painetaan villaisella lomien aikana.
Rivikuntalaisen silmin katsottuna lakkautuspäätöksen valmistelu ei ole ollut avointa. Lehtijutuissa kuntajohtajat ovat siitä muutamaan otteeseen vihjailleet, mutta muutoin tietoa ei ole julkisuuteen juurikaan tihkunut.
Olisi voinut kuvitella, että kyse on niin merkittävästä päätöksestä, että sen valmisteluun olisi kunnanhallitusten ja valtuustojen puheenjohtajien lisäksi kysytty laajalti myös muiden intressiryhmien mielipidettä.
Yrittäjiäkin päätösprosessissa sanotaan toki kuullun. Kokonaan eri juttu on, miten paljon. Kiteen Yrittäjien hallituksen kannanotosta voi päätellä, että ei kovinkaan paljon. Kuulluiksi näyttävät tulleen vain yrittäjät, jotka eivät Ketin palveluja tarvitse ja ne, jotka jostain muusta syystä suhtautuvat siihen kielteisesti.
Lakkautuspäätöksen valmistelussa olisi varmaan ollut aiheellista tutustua yrittäjien ja kunnallishallinnon yhteistyön historiaan. Kiteen Yrittäjien 50-vuotishistoriikissa korostetaan monessa yhteydessä, että kunnan ja yrittäjien suhteiden pitää aina olla kunnossa ja yhteistyön saumatonta. Tältä pohjalta Ketikin sai aikanaan alkunsa. Yrittäjät saivat sen perustamisvaiheessa äänensä hyvin kuuluviin.
Keti Oy on Keski-Karjalan kuntien omistama yhtiö. Tätä taustaa vasten kunnilla on täysi oikeus päättää sen toiminnan lakkauttamisesta, samoin kuin siitä, miten yrityksille järjestettävät palvelut tulevaisuudessa hoidetaan.
Viime kesän lehtijutuissa kuntajohtajat puhuivat omistajaohjauksesta. Sitähän se on toiminnan lopettaminenkin. Toisaalta olisi myös mielenkiintoista tietää, miten kunnat ovat omistajaohjauksen näihin päiviin asti järjestäneet ja miten ne ovat puuttuneet omistamansa yhtiön toimintaan, jos ovat nähneet siihen olevan tarvetta.
On selvää, että talouden kiristyessä kunnissakin joudutaan tekemään tarkkoja panos/tuotos -analyyseja ja miettimään tarkkaan, miten veroeurot käytetään. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että elinkeinopolitiikkakin on otettu suurennuslasin alle.
Yrittäjien tarvitsemat palvelut tullaan jatkossa hankkimaan Business Joensuulta. Johtavilla luottamushenkilöillä näyttää olevan kova usko siihen, että resurssit eivät heikkene ja palvelut jopa monipuolistuvat.
Sopii epäillä. Monessa muussa yhteydessä on nähty, että hallinnon etääntyessä palvelut heikkenevät ja kynnys palvelujen piiriin pääsemiseksi nousee. On vaikea uskoa, että sääntöön tulisi nyt poikkeus.
On myös hyvä pitää mielessä, että resursointipäätökset eivät enää jatkossa ole oman peukalon alla. Ne tehdään Joensuussa.
Tulevaisuuden ennakointi on tällä hetkellä puhdasta spekulointia, kun minkäänlaisia sopimuksia Business Joensuun kanssa ei ole vielä olemassa. Niistäkin olisi jo nyt jonkinlaiset hahmotelmat saanut olla olemassa, jotta tiedettäisiin, mihin ollaan menossa.
Kaksi asiaa uusia sopimuksia hierottaessa on kuitenkin sataprosenttisen varmaa: armopaloja ei tulla saamaan, vaan ratkaiseviksi tekijöiksi näissäkin neuvotteluissa nousevat raha ja omistajaohjaus.
Samaan aikaan Ketin lakkauttamisen kanssa ollaan luopumassa seutumarkkinoinnista. Jatkossa Kitee, Tohmajärvi ja Rääkkylä hoitavat kuntamarkkinointinsa omin voimin. Päätöstä on perusteltu sillä, että Keski-Karjala ei näy millään kartalla, eikä sitä tunneta muualla Suomessa.
Keski-Karjala -nimelläkin on oma historiansa. Se syntyi aikanaan kompromissina, kun Kiteen seutukunta ei tullut talousalueen nimenä kysymykseen.
Ihmeelliseltä tuntuu, että puolen vuosisadan työ seutukunnan tunnetuksi tekemiseksi on mennyt hukkaan. Entä miten käy hyväksi havaitun seutukunta-ajattelun? Ollaanko siitäkin luopumassa?
Toivottavasti ei ja toivottavasti uudesta ajattelutavasta ei aiheudu riesaa myöskään niille lukuisille yrityksille ja järjestöille, jotka ovat Keski-Karjalan omaan nimeensä kelpuuttaneet.
EXEAM