Vii­me ai­koi­na olen iloin­nut pal­jon vuo­sia sit­ten uu­ni­re­mon­tin yh­tey­des­sä muu­rau­te­tus­ta puu­hel­las­ta. Taan­noin aja­tuk­sis­sa oli vain ome­na­hil­lon keit­te­lyt isos­sa kat­ti­las­sa, mut­ta nyt tii­liä vil­kuil­les­sa mie­les­sä käy säh­kön sääs­tä­mi­nen ja mah­dol­li­set pi­dem­mät säh­kö­kat­kot. Hy­vän kel­la­rin puut­tu­mi­nen on van­neh­ti­nut huo­le­na, se kun odot­taa vie­lä to­teu­tus­vuo­ro­aan. Poik­keu­so­lot ovat vä­läh­del­leen vii­me vuo­si­na mie­les­sä jat­ku­vas­ti - ei rii­tä, et­tä ko­toa löy­tyy pur­ta­vaa, se on myös saa­ta­va säi­ly­mään ja ko­kat­tua ruo­ak­si il­man säh­kö­ä­kin.

Säh­köt­tö­myy­des­tä on oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta jo vuo­sien ta­kaa, kun säh­köt oli­vat lin­jal­le kaa­tu­neen puun ta­kia pois­sa kol­mat­ta vuo­ro­kaut­ta. Kyl­mä ei tule, jos eh­tii uu­nia läm­mit­tää, mut­ta ve­si­huol­to niin it­sel­le kuin eläi­mil­le on jo oma ope­raa­ti­on­sa.

Yh­teis­kun­nan häi­ri­ö­ti­lan­tei­siin suo­si­tel­laan va­rau­tu­maan niin sa­no­tul­la 72 tun­nin oh­jeis­tuk­sel­la. Ko­to­sal­la pi­täi­si ol­la ruo­kaa ja mui­ta vält­tä­mät­tö­myys­tar­vik­kei­ta vä­hin­tään kol­men vuo­ro­kau­den ajak­si. Puh­das­ta juo­ma­vet­tä tar­vi­taan päi­vit­täin kak­si lit­raa ih­mis­tä koh­den, jo­ten si­tä­kin on hyvä poh­dis­kel­la.

Ko­ti­ta­louk­sien va­rau­tu­mi­nen on suu­ri apu yh­teis­kun­nal­le ja en­nen kaik­kea it­sel­le. Ihan jo ta­va­no­mai­nen fluns­sa tai ma­ha­tau­ti saat­taa ai­heut­taa use­am­man päi­vän pa­kol­li­sen ko­to­na­o­lon, vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­lä pyö­ri­si nor­maa­lis­ti. Ko­ti­va­ra ei ole hys­te­ri­an liet­so­mis­ta vaan poik­keus­ti­lan­teen koh­dal­la se an­taa pe­li­va­raa.

Ko­ti­va­ra koos­tuu pit­kän säi­ly­vyy­sa­jan tar­vik­keis­ta ja nii­den kyp­sen­tä­mi­nen on­nis­tuu myös sil­loin kun säh­köä ei ole. Ko­ti­va­ra ei ole eril­li­nen hä­tä­va­ras­to, vaan tuot­tei­ta käy­te­tään ar­jes­sa ja ti­lal­le han­ki­taan uut­ta jo syö­ty­jen ti­lal­le. Ei siis kan­na­ta hamst­ra­ta her­ne­keit­toa, jos tyk­kää enem­män pas­ta-ate­ri­ois­ta. Kel­la­rin an­ti­met­kin ovat osa ko­ti­va­raa.

Pat­te­ri­käyt­töi­nen tas­ku­lamp­pu ja ra­dio oli­si hyvä ol­la, lääk­kei­tä, hy­gie­ni­a­tar­vik­kei­ta ja pien­tä sum­maa kä­teis­tä ra­haa unoh­ta­mat­ta. Puh­taat ja kan­nel­li­set ve­si­as­ti­at voi­vat pal­vel­la mar­ja­äm­pä­ri­nä­kin, vaik­ka oli­si­vat osa ko­ti­va­raa - kun­han ne pi­de­tään puh­tai­na ja saa­ta­vil­la tar­peen mu­kaan. Myös lem­mik­kien muo­ni­tus on muis­tet­ta­va.

Hil­jal­leen va­rau­tu­mi­nen ta­saa myös kus­tan­nuk­sia; jos kai­ken hank­kii ker­ral­la, on las­ku tun­tu­vam­pi kuin säi­ly­ke­purk­ki tai sär­ky­lää­ke­pa­ket­ti sil­loin täl­löin. Vii­me vii­kon il­miö jo­di­tab­let­tien lop­pu­mi­ses­ta ap­tee­keis­ta on sa­maa sar­jaa kuin ves­sa­pa­pe­rin hamst­raus ko­ro­na-ajan alus­sa. Syn­tyy tun­ne, et­tä täs­sä pys­tyy it­se­kin te­ke­mään jo­tain, vaik­ka maa­il­mal­la kuo­huu. Kun ko­to­na on ai­na ajan­ta­sai­nen ko­ti­va­ra, ei hait­taa vaik­ka vä­lil­lä joku tar­vi­ke on kaup­pa­reis­sul­la lop­pu.

P.L.