Olin itsekin ihan huima penska, niin kuin muutkin jotka oli himpun vanhempia! Ruppovaaran metsikössä oli leppä ja koivu riukuja kasvamassa ja alettiin kiivetä niiden latvaan. Kohta alkoi puittelu, jolloin taivutettiin omalla painolla puuta ja mentiin toiseen puuhun, kohta siellä oli kuin apinalauma 3-5 metrin korkeudessa. Hauskaa oli, kunnes erään kaverin puu ei kallistunutkaan, kun hetken riuhtoi sitä latvaa. Latva katkesi ja poika putosi selälleen maahan eikä hengittänyt. Mehän pelästyttiin alle 10-vuotiaat kakarat ja oltiin lähdössä jokainen pois, kun poika sai he henkeä ja alkoi kiljua. Kyllä helpotti meitä, ei kerrottu kellekään, mutta hieno harrastus loppui siihen.
Toinen harrastus oli se, että kiivettiin liki ison sopivan kuusen latvaan ja laskettiin oksia myöten mäkeä alas! Siinä meinasi tulla minulle elämän loppu, kun oksa liu-ussa kovassa vauhdissa käännyin pää alaspäin. Kauhuissani sain oksasta kiinni ja käännyin oikein päin ja siitäkös tuli kehuja. Sinähän tempun teit kuukaan muu ei moista uskalla, olinhan joukon pienin ja nuorin. Siihen päättyi sekin harrastus.
RUPPOVAARAN POIKA