Hoito- ja sosiaaliala kärsii pahasta työvoimapulasta valtakunnallisesti. Pohjoiskarjala sen enempää kuin Keski-Karjalakaan ei tee tästä poikkeusta. Faktatietoa alan tilanteesta tarjosi marraskuun alussa julkaistu TE-toimistojen ammattibarometri. Julkaisu perustuu TE-toimistossa syyskuussa 2022 tehtyyn arvioon noin 200 ammatin kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta seuraavan puolen vuoden aikana.
Tilanne on konkretiaa hoito- ja sosiaalialan yksiköissä, missä työntekijät painavat jaksamisensa äärirajoilla pohtien, että saisiko leipänsä jostakin helpommalla. Jopa alan yrityksissä mietitään toiminnan mahdollisuuksia työvoimapulan takia.
Ulkopuolisen silmin katsottuna ja alalla työskentelevien kommentteja tulkiten näyttää siltä, että suurimpana kantona kaskessa ovat työolot ja alan palkkaus. Itse ala sinänsä olisi kiinnostava ja haluttu. Nyt alanvaihtajien mukana koulutettua väkeä on siirtynyt muihin ammatteihin. Toki normaaliakin alanvaihtoa tapahtuu, kun ihminen huomaa jonkin aikaa työskenneltyään, että joku ala ei ole hänelle sopiva, mutta sosiaali- ja hoitoalalla työolo- ja palkkausperuste on noussut erityisesti esille.
Positiivistakin viestiä hoitoalalta kuuluu. Siitä saimme lukea viime keskiviikon Koti-Karjalasta, jossa Vuoden alueellinen sairaanhoitaja Pohjois-Karjalassa -tunnustuksen saanut tohmajärveläinen Lea Partanen kohotti niin omien kommenttiensa kuin hänen nimenneiden perusteluissa mainittujen ansioiden perusteella alan arvostusta. Juuri tällaista viestiä hoitoala tarvitsee lisää. Ja tietysti edelleen sitä, että työnantajat kiinnittävät huomiota työoloihin ja me veronmaksajat hyväksymme sen, että alan palkkauksen kohdilleen saaminen saattaa näkyä pienesti myös meidän verotuksessa.
Rahaa isompi ongelma on, että saammeko koulutuksen kautta korvattua eläköitymisen kautta poistuvia ammattilaisia sekä lisääntyvää sote-ammattilaisten tarvetta. Hyvinvointitoimijoiden tapaamisessa Kiteellä hyvinvointialueen strategiajohtaja Ilkka Pirskanen esitti laskelman, jonka mukaan vuoteen 2035 mennessä maahamme tarvitaan 126 000 sote-alan työntekijää. Iso osa, reilu 92 000, korvaamaan eläköityviä hoitajia ja 33 000 korvaamaan lisääntyvää palvelutarvetta.
Ongelman ratkaisuun tarvitaan rahan sijan kokonaan uudenlaista ajattelua niin palvelujen tuottamisessa, niiden käyttämisessä kuin myös organisaatioiden rakentamisessa.
K.S.