JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
1.2.2024 10.12
Mielipiteet

MIELIPIDE: Sellaista elämä on

Nyt vaa­lien ai­kaan il­mas­sa on mei­nin­kiä, et­tä asi­oi­den pi­täi­si muut­tua. Jol­le­kin ää­nes­tä­jäl­le nu­me­ron kir­joit­ta­mi­nen on ru­tii­ni ja toi­sel­le har­kit­tu hen­ki­lö­koh­tai­nen kan­ta. Ma­ta­lan mö­kin mum­mo syr­jä­ky­läl­lä pi­tää ai­van eri asi­oi­ta tär­kei­nä kuin teh­taan pat­ruu­na, joka ar­me­li­ai­suu­des­saan palk­kaa työ­mie­hiä hih­nal­le, pu­hu­mat­ta­kaan tä­nään lak­koi­le­vis­ta päi­vä­ko­tien ja kaup­po­jen duu­na­reis­ta hei­dän ha­lu­tes­saan tie­ten­kin sitä yh­tä ja ai­no­aa: ra­haa!

Kir­ka ja Juha Watt Vai­nio lau­la­vat ih­mi­se­lä­mäs­tä ja sii­tä muut­tuu­ko mi­kään. Kir­kal­la ”kaik­ki on ai­na sa­man­lais­ta mut­ta rak­kau­tem­me kes­tää” ja Juha Watt neu­voo nuor­ta nä­ke­mään elä­män ”suu­rin piir­tein sel­lai­se­na kuin se on”.

Sii­nä­pä läk­sy! Omia läk­sy­jä­ni olen saa­nut lu­kea koko elä­män ajan. Us­kon­nol­li­ses­sa ko­dis­sa­ni 1960-lu­vul­la aja­tel­tiin, et­tä "em­me puu­tu yh­teis­kun­nan asi­oi­hin, kos­ka Ju­ma­la hoi­taa ja joh­taa yh­teis­kun­taa ja his­to­ri­aa.” Ju­ma­la oli sii­hen ai­kaan re­a­li­teet­ti ja si­ten Ka­te­kis­muk­ses­sa luki. Sel­lai­nen aja­tus ei kan­nus­ta­nut muu­tok­seen päin. Se an­toi val­taa pi­tä­vil­le ti­laa. Sitä en sil­loin ta­jun­nut, kos­ka ylei­ses­ti elet­tiin ”Her­ran pe­los­sa”. Kui­ten­kin Ju­ma­la-us­ko an­toi lap­sel­le koko elä­mäk­si ko­ke­muk­sen tur­vas­ta Kor­keim­man suo­jas­sa.

Omal­la koh­dal­la­ni, joh­tu­en gee­ni­taus­tas­ta, aloin ko­kea pro­tes­ti-miel­tä ko­ti­vä­ke­ä­ni (”esi­val­ta”) ja ”kai­ken­maa­il­man mää­räi­li­jöi­tä” koh­taan. En su­lau­tu­nut mi­hin­kään ryh­mään hel­pos­ti vaan ai­na piti teh­dä työ­tä viih­ty­mi­sen eteen. Elä­män ko­ke­mis­ta­pa­ni ja esi­ku­vat vai­kut­ti­vat, et­tä ajau­duin it­ses­tään sel­väs­ti, tois­ten va­roit­te­luis­ta huo­li­mat­ta, pa­pin­kou­luun. Mi­nul­la oli pe­rin­teel­li­nen us­ko ja tar­ve muut­taa maa­il­maa, vai­kut­taa edes jol­la­kin ta­val­la ei­kä vain myö­täil­lä. Sii­nä tar­pees­sa te­o­lo­gi­nen oli vas­taus juu­ri mi­nul­le. Siel­tä sain ajat­te­luun si­säl­töä ja työ­ka­lu­ja.

30 vuot­ta pap­pi­na tääl­lä Poh­jois-Kar­ja­las­sa opet­ti, et­tä srk:n pap­pi­na ei voi vai­kut­taa lai­tok­ses­saan sen enem­pää kuin min­kä hoi­taa en­nal­ta kaa­voi­te­tut vir­ka­teh­tä­vät. Lai­tos­ta pi­de­tään pik­ku­tar­kas­ti kaa­va­mai­suu­den ihan­tees­sa ei­kä su­vai­ta lip­su­mis­ta. –  Sel­lais­ta elä­mä on! 

Kui­ten­kin si­säi­nen pak­ko vaa­ti mi­nua sa­no­maan ja käyt­tä­mään kou­lu­tus­ta. Olin si­säis­tä­nyt aja­tuk­sen: "Jos ei ta­pah­du mi­tään muu­tos­ta mis­sään, se on kuo­le­man tila", ”jos mi­nun työ­ni ei muu­ta mi­tään, on se ol­lut tur­ha.” Nämä tee­mat ja UT:n esi­mer­kit vai­kut­ti­vat mie­les­sä­ni koko työ­a­jan, mut­ta mi­nun oli tur­ha teh­dä it­se­ä­ni pap­pi­na ym­mär­ret­tä­väk­si muil­le.

Mei­tä uho-hen­ki­siä äi­jiä löy­tyy tääl­tä Poh­jois-Kar­ja­lan sa­lo­mail­ta: Me­nem­me met­sään is­tu­maan kan­non ne­nään, tu­lil­le ka­la­ran­noil­le, pot­kim­me ros­kat pois po­lul­tam­me, ruma sana suus­ta huu­taa vää­ryyt­tä! Ha­lu­ai­sim­me hy­vää elä­mää, ol­la on­nel­li­sia, to­teut­taa it­se­äm­me, voit­taa Kir­kan epä­toi­von sä­vel. Mut­ta nyt ää­nes­tä­es­sään jo tie­tää, mi­ten jat­kos­sa käy, ja lak­koi­li­jat pet­ty­vät odot­ta­es­saan ih­met­tä.

”Sel­lais­ta elä­mä on”, nuo­ri, van­ha, mö­kin mum­mo, teh­taan pat­ruu­na, duu­na­ri! Se vaan on niin! Maa­il­man pa­ran­ta­mi­seen voi vai­kut­taa omas­sa elä­mäs­sä. Mi­nun­kin oli pak­ko men­nä it­see­ni kuin tuh­laa­ja­poi­ka, käy­dä te­ra­pi­as­sa, sel­viy­ty­äk­se­ni. Yh­tä aut­ta­jaa­ni pi­din vä­hän tyh­mä­nä, kun hän tar­jo­si mi­nul­le hä­däs­sä­ni Juha Vai­ni­on eväi­tä: ”Ih­mis-elä­mään kuu­luu asi­oi­ta ku­ten ker­rot; niin ih­mi­set toi­mi­vat.”  – Mikä pet­ty­mys! Ts. mi­nun piti op­pia nä­ke­mään mikä oli hy­vin, myös hy­väk­sy­mään asi­oi­ta, ei vaan vaa­ti­maan. Pa­ha­na päi­vä­nä pi­täi­si ko­kea it­sen­sä mer­ki­tyk­sel­li­sek­si ja teh­dä sit­ten it­sen­sä toi­sel­le mer­ki­tyk­sel­li­sek­si.

JOR­MA LUOS­TA­RI­NEN

Lisää aiheesta

Kysely