JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
2.2.2024 8.39
Mielipiteet

MIELIPIDE: Lukeminen kehittää ainutlaatuisuutta

“Voi ei, Dum­bo!” äi­ti­ni pa­rah­taa ties kuin­ka mo­net­ta ker­taa. Jo lap­se­na olin sy­väs­ti ihas­tu­nut sa­tui­hin. Nyt vuo­sia myö­hem­min, kun lu­ke­mi­nen on­nis­tuu jo omin neu­voin, voin yl­pey­del­lä to­de­ta, et­tä lu­ke­mi­ses­ta on tul­lut pe­rus­ta­van­laa­tui­nen osa elä­mää­ni. Kir­jo­jen kaut­ta op­pi­ma­ni asi­at ih­meel­li­sis­tä fak­tois­ta vah­vaan sa­na­va­ras­toon ovat vah­vis­ta­neet kä­si­tys­tä­ni it­ses­tä­ni, mut­ta en­nen kaik­kea ne ovat hel­pot­ta­neet it­se­ni il­mai­se­mis­ta myös muil­le.

Nyky-yh­teis­kun­nas­sa, jos­sa oman ai­nut­laa­tui­sen per­soo­nan­sa esil­le tuo­mi­nen on ai­em­paa­kin tär­ke­äm­pää, lu­ke­mi­nen on va­li­tet­ta­van ali­ar­vos­tet­tu kei­no erot­tua jou­kos­ta. Us­kon, et­tä lu­ke­mal­la op­pi­mam­me asi­at ovat sel­lais­ta hen­kis­tä pää­o­maa, joka ko­ros­taa te­hok­kaas­ti yk­si­löl­li­siä piir­tei­täm­me. On­ko siis pe­rus­tel­tua väit­tää tie­don luo­van yk­si­lön? En­tä kuin­ka suu­ri mer­ki­tys lu­ke­mi­sel­la ja eri­tyi­ses­ti kir­joil­la on?

Tyy­pil­li­ses­ti teks­tien voi­daan aja­tel­la yh­dis­tä­vän mei­tä. Kou­lu­kir­jat pyr­ki­vät tar­jo­a­maan ta­sa­ver­tai­sen poh­jan si­vis­tyk­sel­le, ja ker­to­mus sot­kan mu­nas­ta yh­dis­tää ko­ko­nais­ta kan­sa­kun­taa. Teks­tien avul­la voim­me­kin hel­pos­ti vah­vis­taa ajat­te­lu­am­me sekä maa­il­man­ku­vaam­me. Maa­il­mas­sa, jos­sa uu­sia teks­te­jä jul­kais­taan ai­na vain enem­män, pää­sem­me lo­pul­ta kä­sik­si vain hä­vi­ä­vän pie­neen osaan. Mik­sem­me siis kes­kit­tyi­si pe­reh­ty­mään juu­ri it­se­äm­me kiin­nos­ta­viin ai­hei­siin? Va­lit­se­mal­la ai­dos­ti it­se­äm­me pu­hut­te­le­via te­ok­sia, voim­me sa­mal­la op­pia uut­ta it­se­äm­me kiin­nos­ta­vis­ta asi­ois­ta ja il­mi­öis­tä. Oli ky­sees­sä sit­ten po­li­tiik­ka tai puu­tar­ha­ton­tut. Tie­to on ai­na ar­vo­kas­ta ja sen avul­la voim­me myös erot­tua jou­kos­ta. Tie­tä­myk­sem­me mitä eri­lai­sim­mis­ta asi­ois­ta saat­taa osoit­tau­tua tar­peel­li­sek­si mitä yl­lät­tä­vim­mis­sä ti­lan­teis­sa.

Taan­noin lu­ke­ma­ni Sei­ja Paa­so­sen kir­ja Nai­set jot­ka maa­la­si­vat tai­vaan (2023) on saa­nut ai­kaan mitä in­nos­ta­vim­pia kes­kus­te­lu­ja sii­tä, kuin­ka val­loit­ta­van ih­meel­li­siä pil­vet ovat­kaan. Mitä enem­män luen, sitä enem­män uu­sia ulot­tu­vuuk­sia maa­il­ma ym­pä­ril­lä­ni saa. Kuin­ka pal­jon voi­kaan saa­da iloa teh­des­sään on­nis­tu­nei­ta ha­vain­to­ja kir­jois­ta, jot­ka par­haim­mil­laan muut­ta­vat ta­paa kat­soa maa­il­maa? Tus­kin kos­kaan rän­tä­pil­vet­kään ovat enää vain ja ai­no­as­taan an­kei­ta ja har­mai­ta. Sen li­säk­si, et­tä saan kir­jois­ta ai­na jo­ta­kin uut­ta ir­ti, opin ai­na uut­ta myös it­ses­tä­ni. Toi­si­naan in­nos­tun ihan täy­sin it­sel­le­ni uu­des­ta ai­hees­ta, toi­si­naan taas jä­tän kir­jan kes­ken. On eh­dot­to­man tär­ke­ää us­kal­taa myös ol­la eri miel­tä ja ky­see­na­lais­taa.

Mo­ni­puo­li­nen lu­ku­ko­ke­mus ke­hit­tää ky­kyä ar­gu­men­toi­da ja pa­ran­taa kriit­tis­tä lu­ku­tai­toa, jot­ka ovat tu­le­vai­suu­des­sa en­tis­tä­kin tär­ke­äm­piä tai­to­ja. Hen­ki­lö, joka osaa esit­tää mie­li­pi­teen­sä ja aja­tuk­sen­sa va­kuut­ta­vas­ti, jää par­hai­ten mie­leen. It­sen­sä haas­ta­mi­nen ajoit­tain mu­ka­vuu­sa­lu­een­sa ul­ko­puo­lel­le on siis tär­ke­ää, ja vah­va lu­ki­jai­den­ti­teet­ti on oi­va avain huo­ma­tuk­si tu­le­mi­seen.

Lu­ke­mi­sen läh­tö­koh­ta­na ei kui­ten­kaan ai­na tar­vit­se ol­la pelk­kä halu si­vis­tää tai ke­hit­tää it­se­ään, vaan yh­tä hy­vin syy tart­tua kir­jaan voi ol­la nau­tin­to. Kir­jan ei ai­na tar­vit­se ol­la klas­sik­ko tai yh­teis­kun­nal­li­ses­ti ra­vis­te­le­va. Kau­no­kir­jal­li­suus on oi­ke­as­taan har­voin tie­to­kir­jal­li­suut­ta köy­käi­sem­pää. Opim­me­han me lap­suu­tem­me sa­duis­ta­kin mo­raa­lis­ta kuin huo­maa­mat­ta. Toi­voi­sin­kin, et­tä säi­lyt­täi­sim­me läpi elä­mäm­me edes pie­nen osan sii­tä lap­suu­den pa­la­vas­ta ute­li­ai­suu­des­ta ja tie­don­ja­nos­ta, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat ke­hit­ty­mi­sem­me ai­nut­laa­tui­sik­si yk­si­löik­si.

Lo­pul­ta, oli­pa meil­lä kuin­ka suu­ret kor­vat ta­han­sa, lu­ke­mi­nen te­kee meis­tä en­tis­tä­kin ai­dom­pia ja ver­rat­to­mam­pia. Mie­lui­san ja van­git­se­van kir­jal­li­suu­den lu­ke­mi­nen on val­ta­va etuo­i­keus ja mikä pa­ras­ta, sitä löy­tyy riit­tä­väs­ti jo­kai­sel­le. Eh­kä joku in­nos­tuu vie­lä kir­joit­ta­maan jo­tain omaa­kin.

SON­JA IKO­NEN

Lisää aiheesta

Kysely