Suo­men pre­si­den­tin­vaa­lit päät­tyi­vät viik­ko sit­ten. Nii­tä oli erit­täin mie­len­kiin­tois­ta seu­ra­ta. Kat­soin mo­nia eri­lai­sia oh­jel­mia, joi­hin eh­dok­kaat osal­lis­tui­vat. Luin ää­nes­tä­jien muis­tiin­pa­no­ja ja mie­li­pi­tei­tä. Se oli jän­nit­tä­vää! Li­säk­si toi­sen kier­rok­sen alus­sa juo­nit­te­lu sai erit­täin dra­maat­ti­sen luon­teen.

Mut­ta juu­ri tämä ää­nes­tä­jien va­lin­ta mie­les­tä­ni osoit­ti maan asuk­kai­den sel­lais­ta si­säis­tä va­paut­ta, jos­ta vah­va naa­pu­ri ei voi­nut edes haa­veil­la. Va­li­tet­ta­vas­ti.

Kak­si toi­sis­taan niin eri­lais­ta eh­do­kas­ta löy­si it­sen­sä lop­pu­kil­pai­lun alus­sa. Mut­ta juu­ri tämä ero an­taa meil­le mah­dol­li­suu­den näh­dä, mikä on tar­kal­leen tär­ke­ää va­lit­ta­es­sa hen­ki­löä, jos­ta tu­lee pre­si­dent­ti. Vain am­mat­ti­tai­to, asen­ne ih­mi­siin, luot­ta­mus ja vi­sio ties­tä. Ja täs­sä mie­les­sä mo­lem­mat eh­dok­kaat ovat suun­nil­leen sa­ma­nar­voi­sia. Mo­net ys­tä­vä­ni ää­nes­ti­vät Haa­vis­toa ja ovat jär­kyt­ty­nei­tä sii­tä, et­tä hän ei voit­ta­nut. Mut­ta toi­saal­ta, hä­vi­si­kö hän? Lop­pu­jen lo­puk­si hä­nel­lä on mel­kein sama tuki kuin Stub­bil­la!

Sa­dan va­paus­vuo­den ai­ka­na suo­ma­lai­ses­ta yh­teis­kun­nas­ta on tul­lut to­del­la vas­tuul­li­nen ja roh­kea. Ja mikä tär­kein­tä, se opet­ti kan­sa­lai­si­aan koh­te­le­maan it­se­ään kun­ni­oit­ta­vas­ti ja ar­vos­ta­maan ään­tään ää­nes­tä­ji­nä. Ja si­ten vai­kut­taa kaik­keen. Tämä on ihail­ta­vaa. Se an­taa myös toi­voa, et­tä kaik­ki on mah­dol­lis­ta naa­pu­ri­maas­sa. Eh­kä sa­dan vuo­den pääs­tä?

Vii­me­ai­kai­set ta­pah­tu­mat Ve­nä­jäl­lä ai­heut­ta­vat epä­toi­voa ja kat­ke­ruut­ta. Ja he osoit­ta­vat jäl­leen ker­ran, et­tä kaik­ki riip­puu ih­mis­ten va­lin­nois­ta, jot­ka mää­rit­tä­vät, mikä on hy­vää ja mikä on huo­noa maal­le. Tämä on va­pau­den hin­ta.

NA­TA­LIA KUD­RI­AS­HO­VA, psy­ko­lo­gi, Ri­ve­ri­an opis­ke­li­ja.