Sain Koti-Kar­ja­las­ta jok­si­kin ai­kaa toi­mit­ta­jan töi­tä, ja muu­tin maa­lis­kuun alus­sa osa-ai­kai­ses­ti Ki­teel­le.

Aloin jo hy­vis­sä ajoin et­si­mään vuok­ra-asun­to­ja ne­tis­tä. Hin­nat vai­kut­ti­vat koh­tuul­li­sil­ta ja asun­not siis­teil­tä. Aja­tus paik­ka­kun­nal­le muut­ta­mi­ses­ta al­koi vai­kut­taa koko ajan hou­kut­te­le­vam­mal­ta, ja pian net­ti­surf­fai­lu laa­je­ni asun­non et­sin­näs­tä muu­hun­kin Ki­tee-tun­nel­moin­tiin. Tut­kin kart­ta­oh­jel­mia, mie­tin jär­ke­viä reit­te­jä työ­pai­kal­le ja sel­vi­tin ul­koi­lu­mah­dol­li­suuk­sia. Luin myös Ki­tee-ai­hei­sia net­ti­kes­kus­te­lu­ja. Kir­jas­tos­ta kä­vin lai­naa­mas­sa pi­non Night­wis­hin le­vy­jä.

Vaik­ka ne­tis­tä löy­tyi usei­ta­kin kiin­nos­ta­via asun­to­ja, kä­vin lo­pul­ta kat­so­mas­sa vain yh­tä. Otin sen. Tär­kei­tä pe­rus­tei­ta oli ly­hyt mat­ka työ­pai­kal­le ja Hut­sin kun­to­por­tai­den lä­hei­syys.

Ki­tee tuli jos­sain mää­rin tu­tuk­si jo vii­me vuon­na, kun työs­ken­te­lin en­sim­mäis­tä ke­sää Koti-Kar­ja­lan toi­mit­ta­ja­na. Myös tois­sa ke­sä­nä lii­kuin Ki­teel­lä päin töi­den vuok­si. En ole kui­ten­kaan ai­kai­sem­min asu­nut paik­ka­kun­nal­la.

Nyt huo­maan ole­va­ni in­nois­sa­ni. Esi­mer­kik­si juok­su­len­kit ja pyö­rä­ret­ket ei­vät ole vain lii­kun­taa, vaan ikään kuin tut­ki­mus­mat­ko­ja uu­siin mie­len­kiin­toi­siin paik­koi­hin. Eri­tyi­sen vai­kut­tu­nut olen ol­lut Ki­teen maas­ton­muo­dois­ta ja hie­nois­ta nä­ky­mis­tä jär­vel­le.

Ki­teel­lä on ol­lut help­po ol­la. Tar­vit­se­ma­ni pal­ve­lut ovat lä­hel­lä ja asi­at ovat hoi­tu­neet hel­pos­ti ja mut­kat­to­mas­ti. Han­ka­lin­ta on ol­lut kah­del­la paik­ka­kun­nal­la asu­mi­nen. Muu per­he jäi Jo­en­suu­hun ja asun it­se­kin siel­lä osan vii­kos­ta. Vai­mo­ni ja poi­ka­ni ovat käy­neet luo­na­ni pari ker­taa. He kul­ke­vat ju­nal­la. Mat­ka ase­mal­ta kes­kus­taan on kui­ten­kin pit­kä. Suu­rin har­min ai­he Ki­teel­lä on­kin ol­lut ju­na­tak­sin tai vas­taa­van puut­tu­mi­nen.

Toi­saal­ta erää­nä pi­me­ä­nä maa­lis­kui­se­na il­ta­na ase­mal­le saa­pu­neil­le per­heen­jä­se­nil­le­ni tar­jot­tiin ohi­kul­ke­vas­ta au­tos­ta kyy­tiä Ki­teen kes­kus­taan. Tar­vet­ta ei tuol­loin ol­lut, mut­ta asi­as­ta jäi pit­käk­si ai­kaa mi­nul­le­kin hyvä mie­li.

Toi­nen ilon ai­he on ol­lut asun­to­ni lä­hel­lä ole­va ui­ma­hal­li Ves­Pe­li. Vai­mo­ni ja poi­ka­ni kä­vi­vät tu­tus­tu­mas­sa paik­kaan. Mo­lem­pien mie­les­tä se oli tosi kiva ja las­te­nal­las­kin oli so­pi­van läm­min.

Nyt odo­tan ke­sää ja Hut­sin kun­to­por­tai­den su­la­mis­ta. Ke­sä­suun­ni­tel­miin kuu­luu myös tu­tus­tu­mi­nen Ki­teen Val­ki­a­jär­veen. Aja­tus snork­laa­mi­ses­ta kirk­kaas­sa jär­vi­ve­des­sä kuu­los­taa iha­nal­ta, mut­ta jää­nee haa­veek­si. Ran­ta­ve­des­sä pu­li­koin­ti on mi­nun koh­dal­la­ni enem­män re­a­lis­mia. Eh­kä os­tan ui­ma­la­sit ja kur­kis­tan myös pin­nan al­le.

Miik­ka Ki­vi­nen

miik­ka.ki­vi­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi