Jär­vet ovat mer­kit­tä­vä osa Suo­men mai­se­maa ja si­ten kai­kil­le yh­teis­tä omai­suut­ta. Ve­sis­tö­jen ää­rel­le on pe­rus­tet­tu ky­lät ja kau­pun­git. Nii­den ran­noil­le on ra­ken­net­tu mö­kit, hu­vi­lat ja lei­ri­kes­kuk­set. Ne ovat ins­pi­roi­neet tai­tei­li­joi­ta, kir­jai­li­joi­ta ja muu­si­koi­ta.

Jär­vien pin­nat hei­jas­ta­vat tai­vas­ta ja muut­tu­vat vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan. Ve­den pin­nas­ta ran­nal­la asu­va voi lu­kea sää­tie­dot vain ik­ku­nas­ta vil­kai­se­mal­la.

Jär­vet tar­jo­a­vat mah­dol­li­suu­den har­ras­taa lii­kun­taa ja naut­tia ve­si­luon­nos­ta. Ui­mi­nen, ka­las­ta­mi­nen, sou­ta­mi­nen ja mök­kei­ly ovat olen­nai­nen osa suo­ma­lais­ta elä­män­ta­paa. Sup­pai­lu, me­lo­mi­nen ja su­kel­ta­mi­nen ovat uu­dem­pia ve­sis­töi­hin liit­ty­viä har­ras­tuk­sia. Jär­vet hou­kut­te­le­vat myös mat­kai­li­joi­ta ko­ti­maas­ta ja ul­ko­mail­ta. Ve­sis­tö­jen ää­rel­le ra­ken­ne­taan pal­ve­lui­ta, mikä luo työ­paik­ko­ja ja tuo tu­lo­ja yri­tyk­sil­le.

Jär­vien eko­sys­tee­mit ovat herk­kiä nii­hin va­lu­vien ve­sien ja il­man­saas­tei­den vai­ku­tuk­sil­le. Pal­jon on jo teh­ty, ja esi­mer­kik­si lap­suu­te­ni ko­ti­jär­ven Ki­teen­jär­ven tila on var­mas­ti pa­rem­pi kuin vuo­si­kym­me­niin. Vaik­ka esi­mer­kik­si jä­te­ve­sien ra­vin­ne­kuor­maa on opit­tu hal­lit­se­maan, vai­kut­ta­vat vuo­si­kym­men­ten ta­kai­set met­sä­o­ji­tuk­set yhä jär­viem­me ti­laan.

Tä­män ke­sän ai­ka­na olen saa­nut osal­lis­tua mo­neen ti­lai­suu­teen, jois­sa sekä kan­sa­lais­jär­jes­töt et­tä vi­ra­no­mai­set ovat poh­ti­neet toi­mia kir­kas­ve­tis­ten Kar­ja­lan Py­hä­jär­ven ja Pu­ru­ve­den suo­je­le­mi­sek­si. Tu­le­vai­suu­den haas­tee­na kun on li­säk­si il­mas­ton­muu­tok­sen mu­ka­naan tuo­ma ve­sien läm­pe­ne­mi­nen.

Ei­kä ve­sis­tö­jen ti­laan voi ol­la vai­kut­ta­mat­ta se­kään, et­tä jo tois­ta vuot­ta jat­ku­van vä­hä­sa­tei­sen jak­son jäl­keen esi­mer­kik­si Sai­maan al­taas­sa ve­si­mää­rä on val­ta­van pal­jon pie­nem­pi kuin nor­maa­lis­ti. Ai­na­kin osa upo­kas­leh­ti­sis­tä ve­si­kas­veis­ta on tänä ke­sä­nä pääs­syt re­hot­ta­maan ai­em­paa laa­jem­pi­na kas­vus­toi­na.

Jär­vien luon­to­ar­vo­jen säi­ly­mi­nen vaa­tii jat­ku­vaa huo­mi­o­ta ja yh­teis­työ­tä – niin vi­ra­no­mais­ten, tut­ki­joi­den kuin kan­sa­lais­ten kes­ken.

Mir­ja Hurs­kai­nen