Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu verovaroin rahoitettuun julkiseen palvelutuotantoon, jota niin järjestökenttä kuin yksityinen sektori tukevat. Erityisesti järjestöt ovat panoksellaan vahvistaneet ja täydentäneet turvaverkkoa ja mahdollistaneet monia matalan kynnyksen palveluja, joilla muutoin olisi vaarana jäädä järjestämättä.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä tehdään päivittäin pienillä resursseilla yhteiskunnallisesti todella tärkeää ennaltaehkäisevää ja kuntouttavaa työtä, mitä muut tahot eivät järjestä. Samalla toiminta keventää niin kuntien kuin erityisesti hyvinvointialueiden taloudellista painetta, jotka molemmat kamppailevat rahoituksen riittävyyden kanssa. Järjestöt toimivat myös tärkeinä työllistäjinä alueillaan.
Tätä taustaa vasten tuntuukin täysin käsittämättömältä, että valtiovarainministeri Purra esittikin elokuun alun budjettiesityksessään jälleen uutta 100 miljoonan euron lisäleikkausta sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksiin. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi kaikkiaan yli 60 prosentin leikkauksia tällä hallituskaudella, kun jo aiemmin hallitus on päättänyt 140 miljoonan euron leikkauksista valtionavustuksiin. Näillä olisi tuhoisa vaikutus järjestökenttään, ja ne merkitsisivät käytännössä monen tärkeän työn loppumista kokonaan.
Järjestöt toimivat myös tärkeässä roolissa vapaaehtoistyön järjestämisessä ja koordinoinnissa. Ilman tätä työtä monen vapaaehtoisen panos jäisi meillä hyödyntämättä. Vapaaehtoistoiminnan merkitystä yhteiskunnalle ei pysty rahassa mittaamaan. Esimerkiksi vuonna 2023 sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksilla rahoitettuun toimintaan osallistui lähes 200 000 vapaaehtoista.
Jo aiemmin hallitus päätti myös merkittävistä leikkauksista liikunta-, kulttuuri- ja harrastusjärjestöille. Nämä ovat mahdollistaneet monille pienituloisille matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia ja torjuvat yksinäisyyttä sekä tarjoavat kattavasti opetusta ja sivistystä sekä yhteistä tekemistä. Erityisesti toiminnan loppuminen iskee monen pienituloisen lapsiperheen arkeen.
Järjestöjen tekemä arvokas työ ymmärretään usein valitettavasti vasta kun se on jo menetetty. Meillä ei mitenkään ole varaa heittää hukkaan sitä kokemusta ja voimavaraa mitä järjestökentässämme on. Nyt ei tule lyhyen aikavälin säästöillä aiheuttaa kallista laskua tulevaisuuteen. Järjestöjen arvokas työ ja sen rahoitus tulee turvata jatkossakin. Se on viisasta politiikkaa, niin inhimillisesti mutta myös koko kansantalouden kannalta.
SEPPO ESKELINEN
kansanedustaja (sd)