Jul­ki­nen kes­kus­te­lu on jos­kus kuin suu­ren­nus­la­si, jota pi­del­lään va­pi­se­vin kä­sin. Kun se koh­dis­te­taan oi­ke­aan koh­taan, se pal­jas­taa ra­ken­teet, jot­ka kai­paa­vat huo­mi­o­ta. Mut­ta kun se osoi­te­taan vää­rään paik­kaan, se voi vää­ris­tää nä­ky­mää niin, et­tä to­del­li­nen mai­se­ma ka­to­aa ko­ko­naan. Vii­me päi­vi­nä suu­ren­nus­la­si on osoi­tet­tu mi­nuun - ei­kä sik­si, et­tä oli­sin teh­nyt jo­tain poik­keuk­sel­lis­ta, vaan sik­si, et­tä joku ar­vi­oi sen pal­ve­le­van pa­rem­min huo­mi­on lo­giik­kaa kuin Itä-Suo­men to­del­li­set haas­teet.