Siitä on nyt kuukauden verran, kun perheemme kevythybridi vaihtui täyssähköautoon. Meidän kahden kuljettajan taloudessa on toisena autona dieselpaku, josta emme ole luopumassa sen tarjoaman kuljetuskapasiteetin takia.
Erityisesti perheen toista autoilijaa uuteen autoilumoodiin siirtyminen on kiinnostanut jo pitempään. Oma suhtautumiseni oli ennakkoon kahtiajakoista: uusi kiehtoi, mutta samalla haaste myös vähän hirvitti.
Pelko osoittautui turhaksi. Autolla ajaminen osoittautui heti ensikilometreistä asti niin helpoksi, että mitään kynnystä sen käyttöönottoon ei tullut. Toki pienen digiloikan se vaati, että sai tehtyä oman profiiliinsa ja sai erilaiset ominaisuudet käyttöön. Puhelimeen tarvittiin myös jokunen äppi lisää.
Pakkaskeleillä suurin ero entiseen on se mukavuus, jonka sähköinen ajopeli tarjoaa. Sähköauton sisätilat lämpenevät ilman esilämmitystäkin todella nopeasti. Auto on aina käyttövalmis, ja ohjaus ja alusta eivät tunnu jäykiltä kovallakaan pakkasella.
Emme ole vielä päässeet ajamaan autollamme ns. kesäkelissä, joten vertailukohtaa ei ole, mutta täydellä akulla ajettu matka jää näillä keleillä noin puoleen valmistajan lupaamasta. Tämä tuntui aiheuttavan akkuahdistusta lähinnä perheen toiselle kuskille. Tarvittaessa lataus hoituu yöaikaan kotilaturissa eikä vaadi kuin johdon kiinnittämisen. Lataus ohjelmoidaan aamuyön halvimpien tuntien ajalle.
Auton ajotietokoneeseen sisältyvää ohjekirjaa on joutunut muutaman kerran tutkimaan myös reissun päällä. Suurin ja äänekkäin ongelma tuli eteen, kun jätin karvaiset kaverit turvavöihinsä takapenkille ja poistuin itse auton luota. Sisäiset anturit päräyttivät päälle varashälyttimen, jonka hiljentämiseksi pitää aina vastaavassa tilanteessa muistaa valita toiminto asetuksista.
Onneksi koiramme eivät ole ääniherkkiä, sillä tuollainen kokemus olisi aralle koiralle kauhea. Muutenkin auto pimputtaa säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia huomioitaan ajonopeudesta, kuljettajan vireystilasta, esteistä, kaistoista, mutta näihin on totuttu jo edellisen auton kanssa.
Voimaahan autossa on kuin pienessä kylässä. Nelivetomalli ei ihan helposti lähde luistoon, mutta kaasujalkaa kannattaa keventää varsinkin risteyksistä liikkeelle lähdettäessä. Ajotavalla voi myös hillitä akun varauksen kulutusta. Ajotietokone myös arvioi tarkasti, miten paljon varausta on jäljellä suunnitellun reitin eri vaiheissa.
Vuosi sitten tein juttua pitkään sähköautoilla ajaneen Marko Turusen kokemuksista. Hän kertoi, että paluuta polttomoottoriautoihin ei enää ole. Itse en vielä näin lyhyellä kokemuksella mene tätä vannomaan, mutta kokemus on pysynyt positiivisen puolella.
Mirja Hurskainen