Tätä toi­mit­ta­jan kynä -teks­tiä kir­joit­ta­es­sa­ni olen pet­ty­nyt mei­hin suo­ma­lai­siin ai­kui­siin ih­mi­siin. Vuo­si sit­ten me­di­as­sa vel­loi Lu­cia-nei­toon liit­ty­vä ra­sis­mi­kes­kus­te­lu ja tänä vuon­na sama ai­he on pin­nal­la sil­mien­ve­nyt­te­ly­ku­vien ta­kia. Tä­hän vä­liin mah­tuu usei­ta mui­ta ta­pauk­sia, jois­ta yh­den­kään ei oli­si pi­tä­nyt ta­pah­tua.

Ra­sis­ti­sia te­ko­ja ei ta­pah­du it­ses­tään. Ra­sis­mi elää, kun sitä ruok­kii ja va­li­tet­ta­vas­ti sitä ovat nyt nä­ky­väs­ti ruok­ki­neet kan­sa­ne­dus­ta­jat, joi­den sil­mien­ve­nyt­te­ly­ku­vien le­vit­tä­mi­nen so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa on jo si­näl­lään ab­sur­dia. Hul­lum­mak­si asi­an te­kee väit­te­ly sii­tä, on­ko ky­sees­sä ra­sis­ti­nen teko vai ei. Se­li­tyk­sil­lä ei ole vä­liä. Ky­seis­ten kan­sa­ne­dus­ta­jien ei oli­si pi­tä­nyt jat­kaa ra­sis­ti­sik­si ko­et­tu­jen ku­vien jul­kai­se­mis­ta sen jäl­keen, kun al­ku­pe­räi­nen Miss Suo­mi Sa­rah Dzaf­cen kuva tuli jul­ki. Ei edes tuen osoi­tuk­se­na ei­kä var­sin­kaan vit­si­nä.

Muu­ta­ma päi­vä sit­ten kat­soin te­le­vi­si­os­ta, kun tätä Suo­mel­le kan­sain­vä­lis­tä mai­ne­hait­taa ai­heut­ta­nut­ta sil­mien­ve­nyt­te­ly­ku­va­ko­hua kä­si­tel­tiin edus­kun­nan ky­se­ly­tun­nil­la. Syy­tök­siä, puo­lus­tus­pu­heen­vuo­ro­ja, se­li­tyk­siä ja pa­hoit­te­lu­ja ai­ka­ni kuun­nel­tu­a­ni vaih­doin ka­na­vaa ja sil­mie­ni eteen lä­väh­ti tun­teel­li­nen ve­too­mus lah­joit­taa hy­vän­te­ke­väi­syy­teen vä­ki­val­taa ja sen uh­kaa ko­ke­nei­den en­si- ja tur­va­ko­tien toi­min­nan tu­ke­mi­sek­si. Tuli se­ka­va olo ja aloin miet­tiä tur­val­li­suut­ta ja tur­vat­to­muut­ta täs­sä maa­il­man on­nel­li­sim­mas­sa maas­sa. Tur­vat­to­muu­den ko­ke­mi­sek­si ei tar­vi­ta vä­ki­val­lan te­ko­ja, sii­hen riit­tää asi­a­ton so­si­aa­li­sen me­di­an jul­kai­su.

Edus­kun­nas­sa käy­tyä juu­pas-ei­päs-kes­kus­te­lua ku­vat­tiin jos­sain me­di­as­sa lap­sel­li­sek­si kiis­te­lyk­si. Mut­ta ei­vät lap­set noin käyt­täy­dy. Lap­set tie­tä­vät, et­tä kiu­saa­mi­nen on vää­rin ja et­tä kiu­saa­jia ei pidä puo­lus­tel­la. Lap­set tie­tä­vät ker­toa, et­tä jo­kai­nen on yh­tä tär­keä, ei­kä ke­tään saa syr­jiä. Ky­sy­tään­pä ke­nel­tä ta­han­sa lap­sel­ta, nämä asi­at ovat heil­le päi­vän­sel­viä, sil­lä niin me ai­kui­set olem­me heil­le ker­to­neet. Kun vain osai­sim­me elää niin kuin ope­tam­me.

Eh­kä ai­heen ym­pä­ril­lä käy­tä­vä kes­kus­te­lu is­kee ra­jum­min näin jou­lun ai­kaan, kun maas­sa pi­täi­si ol­la rau­ha ja kai­kil­la hyvä tah­to. Pian al­kaa uu­si vuo­si ja on jäl­leen toi­vei­den ja lu­paus­ten ai­ka. Toi­von, et­tä tu­le­va vuo­si toi­si en­tis­tä enem­män vii­saut­ta ja ym­mär­rys­tä ja vä­hem­män pel­koa ja vi­haa.

Toi­von, et­tä tu­le­va­na vuon­na osaan ot­taa op­pia las­ten avoi­muu­des­ta ja rei­luu­des­ta. Ai­na­kin lu­paan, et­tä en ole kiu­saa­jien puo­lel­la.

Mer­vi Ve­nä­läi­nen

mer­vi.ve­na­lai­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi