Hy­vin­voin­ti­a­lu­eet ki­pui­le­vat pait­si ra­han puut­tees­ta, myös hen­ki­lö­kun­ta­va­jees­ta. Näi­hin pää­syi­hin ve­do­ten pal­ve­lu­ra­ken­ne­suun­ni­tel­man mu­kaan pi­tä­jien lää­kä­rin ja sai­raan­hoi­ta­jan lä­hi­vas­taa­not­to­jen ovet ovat sul­keu­tu­mas­sa. Jul­ki­suu­des­sa hen­ki­lö­kun­ta­va­jeen syy­nä sa­no­taan ole­van veto- ja pi­to­voi­man puu­te. Eli kuin­ka so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon am­ma­tit ei­vät enää ole ve­to­voi­mai­sia tai, kuin­ka alal­le kou­lut­tau­tu­neet ei­vät pysy näis­sä teh­tä­vis­sä. Syi­tä veto- ja pi­to­voi­ma­on­gel­miin on var­mas­ti mo­nia, ku­ten Tar­ja Hyyk­ky osu­vas­ti ku­va­si (Kar­ja­lai­nen 17.8.2024).

So­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­ja kes­kit­tä­vä pal­ve­lu­ra­ken­ne­suun­ni­tel­ma tar­koit­taa to­teu­tu­es­saan mo­nel­le hy­vin­voin­ti­a­lu­een pi­tä­jän työn­te­ki­jäl­le läh­töä ny­kyi­ses­tä työ­pis­tees­tä sin­ne, jon­ne osoi­te­taan eli useim­mi­ten maa­kun­nan suu­rim­pien taa­ja­mien so­te­kes­kuk­siin. Mo­net heis­tä ovat teh­neet pit­kän työ­ru­pe­a­man, op­pi­neet tun­te­maan vas­taa­no­toil­la käy­vät pi­tä­jä­läi­set ja pys­ty­neet täl­tä osin jo en­na­koi­maan tu­le­via ve­ri­ko­kei­ta ym. Ja ku­ten tie­däm­me, täs­tä on ol­lut mo­nel­la ta­paa apua ja hyö­tyä myös vas­taa­no­tol­la käy­neil­le, kun siel­lä työs­ken­te­le­vät ovat tut­tu­ja. Hy­vän hoi­to­suh­teen tun­nus­merk­ki on hoi­don jat­ku­vuus, ja juu­ri sen pi­tä­jis­sä pit­kään työs­ken­nel­leet ovat mah­dol­lis­ta­neet. He ovat tur­van­neet osal­taan pi­tä­jä­läis­ten hy­vän, jous­ta­van ja näis­sä olo­suh­teis­sa toi­mi­van, jopa ta­lou­del­li­ses­ti kes­tä­vän pe­rus­ter­vey­den­huol­lon. Täl­lai­set töi­hin­sä si­tou­tu­neet, ys­tä­väl­li­set ja po­ti­las­läh­töi­set alan am­mat­ti­lai­set tu­li­si ol­la Siun so­tel­le­kin kul­lan ar­vois­ta pää­o­maa!

Kes­kus­tel­tu­a­ni pi­tä­jien vas­taa­not­to­hen­ki­lös­tön kans­sa, sain kuul­la, kuin­ka heil­le näy­te­tään ovea, jos uu­si ”siir­to­työ­paik­ka” ei esi­mer­kik­si koh­tuut­to­man työ­mat­kan vuok­si tule ky­sy­myk­seen. Työn­te­ki­jä on va­lin­nan edes­sä: työ­mat­kan pi­den­ty­es­sä jopa 100 ki­lo­met­rik­si, mat­ka­kus­tan­nuk­set ja työ­mat­kaan käy­tet­tä­vä ai­ka nou­se­vat ää­rim­mil­leen. Muut­to uu­del­le paik­ka­kun­nal­le ei ole mah­dol­li­nen vaih­to­eh­to. Osin vel­kai­se­na ole­val­la, syr­jä­seu­dul­la ole­val­le ko­dil­la ei saa riit­tä­väs­ti myyn­ti­tu­lo­ja, jot­ta ko­din voi­si os­taa lä­hem­pää uut­ta työ­paik­kaa. Toi­saal­ta puo­li­sol­le ei vält­tä­mät­tä ole töi­tä toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la. En­tä las­ten kou­lut?

Työ­hy­vin­voin­nin virs­tan­pyl­väi­tä ovat hen­ki­lö­kun­nan kuu­le­mi­nen ja jous­ta­vuus. Näis­sä yh­teis­toi­min­ta­neu­vot­te­luis­sa näis­tä ei­vät tai­da to­teu­tua op­ti­maa­li­ses­ti kum­pi­kaan. Toi­saal­ta näi­hin jär­jes­te­lyi­hin ei tar­vit­si­si men­nä, jos ny­kyi­nen pal­ve­lu­ra­ken­ne säi­lyi­si. Mo­net pi­tä­jät ja hy­vin­voin­ti­a­lu­een reu­na­kun­nat saa­vat vie­lä täl­lä het­kel­lä hy­vää hen­ki­lö­koh­tais­ta pal­ve­lua ja hoi­toa. Pu­he­li­mes­sa ja vas­taa­no­toil­la ovat tu­tut hoi­ta­jat ja on­nek­si mo­nes­ti tu­tut lää­kä­rit­kin. Eli tär­keim­mät asi­at ku­ten hoi­don saa­ta­vuus ja jat­ku­vuus ovat vie­lä tur­vat­tu. On sa­not­tu, et­tä ”älä kor­jaa sitä, mikä ei ole rik­ki”. Meil­lä pi­tä­jis­sä ai­na­kin Tuu­po­vaa­ras­sa ja Kiih­te­lys­vaa­ras­sa pe­rus­ter­vey­den­huol­to ei ole rik­ki, mik­si sitä pi­tää läh­teä muut­ta­maan?

Nyt päät­tä­jien tu­li­si ol­la kau­kaa vii­sai­ta ja ym­mär­tää, et­tei toi­mi­via käy­tän­tei­tä au­ki re­pi­mäl­lä vält­tä­mät­tä saa­da on­nis­tu­nei­ta muu­tok­sia ja sääs­tö­jä. Ker­ran­nais­vai­ku­tuk­set saat­ta­vat pi­kem­min­kin ol­la ka­tast­ro­faa­li­sia niin hen­ki­lö­kun­nan veto- ja pi­to­voi­man kuin sääs­tö­jen­kin suh­teen.

LAH­JA-ELI­NA VA­TA­NEN

sai­raan­hoi­ta­ja, ter­vey­den­hoi­ta­ja,

ter­vey­den­huol­lon hal­lin­non mais­te­ri,

Tuu­po­vaa­ra