Suo­men luon­non päi­vää vie­tet­tiin elo­kuun lo­pus­sa, mut­ta luon­nos­ta pää­see tääl­lä Itä-Suo­mes­sa naut­ti­maan ai­na. Var­sin­kin näin syk­syi­sin hal­ti­oi­dun mil­tei joka päi­vä uu­del­leen luon­non ih­meis­tä ja sen an­ti­mis­ta.

Ra­vin­tom­me on pe­räi­sin luon­nos­ta, mut­ta tuo­tan­to­ket­jun al­ku­pää ei ole ai­na näh­tä­vis­sä sa­mal­la ta­val­la kuin vaik­ka­pa luon­non mar­jo­jen tai sien­ten koh­dal­la, jot­ka ovat vie­lä­pä il­mai­sia ja va­paas­ti poi­mit­ta­vis­sa. Suu­ria in­ves­toin­te­ja nii­den tal­teen saa­mi­seen ei tar­vi­ta.

Kau­pun­ki­lais­tu­neen ih­mi­sen mai­to, liha, lei­pä ja vi­han­nek­set tu­le­vat kau­pas­ta. Se, mis­tä ne ovat sin­ne pää­ty­neet, ei edes kaik­kia kiin­nos­ta. Tär­kein­tä on se, et­tä ruo­kaa saa hal­val­la.

Al­ku­tuo­tan­nos­sa on pak­ko käyt­tää ko­nei­ta, et­tä ruo­kaa riit­täi­si kai­kil­le. Myös ra­ken­nuk­siin, sie­me­niin ja lan­noit­tei­siin on in­ves­toi­ta­va. Ener­gi­an, säh­kön ja polt­to­ai­nei­den kor­kea hin­ta ro­kot­taa kar­ja­ti­lal­lis­ta tai vil­jan ja vi­han­nes­ten vil­je­li­jää pal­jon ras­kaam­min kuin ta­van tal­laa­jaa. Päät­tä­jien pu­hees­sa ko­ti­mai­sen tuo­tan­non tur­vaa­mis­ta pri­o­ri­soi­daan, mut­ta mi­ten lie­nee käy­tän­nön ta­sol­la?

Uu­sia in­no­vaa­ti­oi­ta esi­mer­kik­si pro­tei­i­nien tuot­ta­mi­seen syn­tyy koko ajan. Pro­tei­i­nia val­mis­te­taan jo nap­paa­mal­la il­mas­ta hii­li­di­ok­si­dia ja vet­tä. Il­mas­ta ke­rät­ty­jen kaa­su­jen li­säk­si tar­vi­taan mik­ro­be­ja ja ra­vin­ne­liu­os­ta. Val­mis­tus­ta voi ver­ra­ta vii­nin te­ke­mi­seen. Pro­ses­si toi­mii säh­köl­lä.

In­no­vaa­ti­ot täh­tää­vät yleen­sä sii­hen, et­tä li­han tuo­tan­nos­ta luo­vut­tai­siin. Har­voin pu­hu­taan sii­tä, et­tä luon­non­mu­kai­ses­sa vil­je­lys­sä kar­jan­lan­ta on hyvä lan­noi­te vi­her­lan­noi­tuk­sen ohel­la. Niin­pä ilah­duin­kin, kun Ylel­lä esi­te­tys­sä Kert­tu ja Mark­ku – Toi­voa et­si­mäs­sä -sar­jas­sa ei aje­ta vaan yh­tä to­tuut­ta, vaan ym­pä­ris­tö­ky­sy­myk­siä tar­kas­tel­laan use­am­mas­ta nä­kö­kul­mas­ta.

Vaik­ka ra­vin­toa otet­tai­si il­mas­ta, on il­ma­kin osa luon­toa. Suo­mes­sa ja EU:ssa yri­täm­me yk­si­löi­nä ja lain­sää­dän­nön avul­la suo­jel­la luon­toa ja sen va­ro­ja. Maa­il­man päät­tä­jien pi­täi­si­kin mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti saa­da so­dat Eu­roo­pas­sa ja Lähi-idäs­sä lop­pu­maan. Sota ai­heut­taa suun­na­ton­ta in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä ja on myös luon­nol­le ka­tast­ro­fi.

Sa­mal­la kun it­se nau­tin puh­taas­ta raik­kaas­ta il­mas­ta ja rau­has­ta aa­mu­len­kil­lä­ni, tun­nen suur­ta su­rua nii­den puo­les­ta, jot­ka ei­vät niin voi teh­dä.

Mir­ja Hurs­kai­nen