Uusi esitys Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen palvelustrategiaksi ja palveluverkoksi tulee aluevaltuuston käsittelyyn 9. lokakuuta. Esitys on muuttunut rajusti hallinto-oikeuden kumoamasta, runsas vuosi sitten hyväksytystä mallista. Muutokset kohdistuvat erityisesti pienemmille paikkakunnille.
Vaikka aluehallituksen esitys syntyi yksimielisesti pinnan alla kuplii oikein kunnolla.
Kriittisen arvioijan katse kohdistuu tässä myös Siun soten viestintään. Usean viime kuukauden ajan toimivan johdon ja päättäjistä erityisesti aluevaltuuston puheenjohtajan Merja Mäkisalo-Ropposen (sd.) julkiset ulostulot ovat tihkuneet mesivettä siitä, kuinka kaikki muuttuu entistä paremmaksi, kun ratkaisut perustuvat ”parhaaseen mahdolliseen tutkimustietoon” tai ”tutkittuun asiakastarpeeseen” jne.
Valitettavasti maakunnan medialla ei ole nykyresursseilla kykyä seurata eri toimielinten kokouksia tai edes lukea kokouspöytäkirjoja. Siksi uutiset vaikkapa hyvinvointialueen linjauksista pohjautuvat pääasiassa Siun soten tiedotteisiin, jotka kertovat vain rajattua totuutta.
Esimerkki 1: Viestintä ei kertonut sanallakaan, että tulevaisuuslautakunnan parin viikon takainen pohjaesitys palveluverkosta syntyi äänestäen.
Esimerkki 2: Kun kesäkuussa viestitettiin lausuntokierrokselle lähetettävästä suunnitelmasta, hehkutettiin sitä, kuinka esimerkiksi pitäjien aiemmin suunnitellut liikkuvat palvelut muuttuvatkin palvelupisteiksi. Muutoksen karua sisältöä ei avattu.
Esimerkki 3: Kun aluehallitus teki viime viikolla oman esityksensä valtuustolle, ei julkisuuteen ole kerrottu sanallakaan sitä, että Kesälahti, Pyhäselkä, Kiihtelysvaara, Tuupovaara, Eno, Valtimo ja Lehmo ovat menettämässä pääosin kiinteät hoitajien läsnäolopäivät sekä lääkärin läsnäolopäivät kokonaan. Siis ne palvelut, joita näillä paikkakunnilla tarjotaan vielä nytkin joka viikko.
Toteutuessaan suunnitelma lopettaa erityisesti terveydenhuollon lähipalvelut pyöristettynä 20 000 pohjoiskarjalaiselta.
Rahan puutteella esitystä ei kannata edes yrittää perustella. Pitäjissä virkalääkärin keskimäärin kaksi läsnäolopäivää viikossa maksavat suuruusluokkana yhteensä kahden hyvinvointialueen johtoryhmän jäsenen vuosipalkan verran.
Supistuksia perustellaankin erityisesti sillä, että pienille paikkakunnille ei saada henkilökuntaa. Kumma kyllä, on tähän asti saatu vähintään kohtuullisesti, ja moni työntekijä asuukin lähellä työpaikkaansa. Jatkossa heille kaiketi tarjotaan työtä jostakin keskitetyn palvelun toimipisteestä, ehkä hyvinkin kaukaa.
Keskittämistähän on vauhditettu jo ennakkoon muun muassa purkamalla hammaslääkärin vastaanottotilat useammalta paikkakunnalta viranhaltijapäätöksillä!
Todennäköisesti aluevaltuustolle tullaan vakuuttelemaan, ettei suunnitelma tarkoita mitään lopullista, sillä paikkakuntakohtaiset palvelumitoitukset päätetään kunkin laajan palvelun sote-keskuksen alueellisessa toimeenpanosuunnitelmassa.
Tämä olisi sumutusta. Hoitajat ja lääkärit ovat määräpäivänä läsnä vain niillä paikkakunnilla, joille valtuusto on strategiassa ja palveluverkkosuunnitelmassa läsnäolopalvelut osoittanut.
Kuka viranhaltija päättäneekin jatkossa sote-keskusten alueellisesta toiminnasta, hänelle ei tule valtuuksia ylittää palveluvalikoimassa valtuuston päätöksiä. Siksi se, mikä nyt menetetään, menetetään ainiaaksi.
Kaipa jostakin löytyy se ”paras mahdollinen tieto”, jonka mukaan nimenomaan tämä on perusterveydenhoidossa erityisintä viisautta?
PEKKA PUUSTINEN
aluevaltuutettu (kesk.)