Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuusto päättää tänään kokouksessaan hyvinvointialueen palvelustrategiasta. Ensimmäisen kerran asiasta päätettiin jo viime kesänä, kun aluevaltuusto hyväksyi juhannuksen alla palvelustrategian ja siihen sisältyneen palveluverkkosuunnitelman. Tehty päätös tuotiin julkisuuteen yksimielisenä, mitä se ei kuitenkaan ollut. Asiakohdassa käytiin vilkasta keskustelua, jonka aikana asiaa esitettiin palautettavaksi tulevaisuuslautakunnan valmisteluun, tehtiin äänestyksiin johtaneita muutosesityksiä ja lopulta jätettiin eriäviä mielipiteitäkin.
Päätös kuitenkin syntyi, mutta ei lopulta kovin kauas kantanut. Päätöksestä valitettiin ja Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi sen toukokuussa. Hallinto-oikeuden mukaan asian valmisteluun oli tulevaisuuslautakunnassa osallistunut kunnanhallitusten jäseniä tai varajäseniä, jotka katsotaan esteellisiksi kyseisen asian valmistelussa.
Nyt aluevaltuustolla on käsittelyssään uusi palvelustrategia ja palveluverkkosuunnitelma. Uuteen palvelustrategiaan tuli lausuntoajan puitteissa 66 lausuntoa, joista 12 kunnista ja loput järjestöiltä, toimielimiltä ja yksityishenkilöiltä.
Kuten arvata saattaa, kuntien ja kaupunkien lausunnot ovat sisällöltään erilaisia. Osa kunnista on tyytyväisiä suunnitelmiin, mikä on ymmärrettävää, jos palvelut pysyvät ennallaan. Maakunnan reuna-alueilla asiat eivät kuitenkaan näytä yhtä valoisilta, ja esitettyyn suunnitelmaan on tullut esille vahvaakin tyytymättömyyttä.
Aluehallituksen käsittelyn jälkeen aluevaltuuston pöydällä on tänään esitys, jossa maakuntaan jäisi kahdeksan sote-keskusta, kuusi sote-asemaa ja lisäksi sote-palvelupisteitä. Keski-Karjalassa sote-keskus sijoittuu Kiteelle, sote-asemat Tohmajärvelle ja Rääkkylään ja sote-palvelupiste Kesälahdelle. Aluehallituksen mukaan suunnitelmassa on pyritty siihen, että 95 prosentille pohjoiskarjalaisista sote-toimipaikka olisi korkeintaan 40 minuutin ajomatkan päässä.
Sote-keskuksiin luvataan laaja-alaiset ja monipuoliset palvelut, kun taas sote-asemien ja sote-palvelupisteiden osalta termistö on laveaa ja epämääräistä. Jos ”tavoitellaan” tiettyä palvelutasoa tai palveluita on tarjolla ”suppeasti” tai niitä järjestetään ”tarpeen mukaan”, on melko vaikeaa ymmärtää, mitä konkreettisesti kuntalainen voi sote-palveluilta odottaa seuraavina vuosina.
Juna kulkee, eikä vauhtia hidastanut kansalaisadressikaan. Valtuutetuilla on kova vastuu tehdä päätös, jolla taataan maakunnan sote-palveluiden tasavertainen saatavuus ja saavutettavuus. Se meille on luvattu.
M.V.