Lin­tu­jen muu­ton ja pe­sin­nän tark­kai­lu on mo­ni­ta­sois­ta toi­min­taa. Ih­mi­nen, jon­ka lin­tu­tun­te­muk­sen taso on luok­kaa va­ris, ha­rak­ka ja pik­ku­lin­tu, saa lin­tu­jen tark­kai­lus­ta sil­mä­ni­loa ja kor­vil­le nau­tin­toa tie­tä­mät­tä sen enem­pää, mitä kat­soo ja kuu­lee. Pit­käl­le eden­nyt har­ras­ta­ja to­te­aa, sel­vit­tää ja yl­lä­pi­tää ti­las­to­ja lin­tu­jen liik­keis­tä ja kan­to­jen suu­ruu­des­ta naut­tien laa­jas­ti luon­nos­ta. Luon­to­har­ras­tus eri muo­dois­saan on saa­nut pa­riin­sa yhä kas­va­van asi­as­ta kiin­nos­tu­neit­ten jou­kon. Ih­mis­ten kiin­nos­tuk­sen kas­va­es­sa myös hei­dän vaa­ti­muk­set asi­al­li­sen inf­ran saa­mi­ses­ta har­ras­tuk­sen tu­ek­si li­sään­ty­vät.

Ki­teel­lä ja Ke­sä­lah­del­la elin­kaa­ren­sa pää­hän eh­ti­neet lin­tu­tor­nit ovat vii­me vuo­si­na he­rät­tä­neet ky­sy­myk­siä nii­den tu­le­vai­suu­des­ta. Ki­teen­jär­ven ran­ta­mien lin­tu­tor­nien kor­jaa­mi­ses­ta on ve­tä­mäs­sä val­tuus­to­a­loit­tei­ta. Ke­sä­lah­del­la ko­koon­nut­tiin pari viik­koa sit­ten po­ru­kal­la poh­ti­maan, mitä käyt­tö­kiel­los­sa ole­vil­le Hu­non­mä­en ja Kuo­le­man­lam­men lin­tu­tor­neil­le teh­täi­siin? Kes­kus­te­lus­sa to­det­tiin lin­tu­tor­nit erit­täin tar­peel­li­sik­si, mut­ta täs­sä kun­ta­ta­lou­den ti­lan­tees­sa kau­pun­gin mah­dol­li­suu­det in­ves­toi­da nii­den ra­ken­ta­mi­seen ovat hei­kot.

Suo­mes­sa on noin 500 lin­tu­tor­nia, suu­rin osa niis­tä on ra­ken­net­tu 1980- ja 1990-lu­vuil­la. Bird­Li­fen tie­dot­teis­ta sel­vi­ää, et­tä mo­net tor­nit ja nii­hin liit­ty­vät ra­ken­teet on pääs­tet­ty ra­pis­tu­maan. Ai­kai­sem­min tor­ne­ja ovat yl­lä­pi­tä­neet esi­mer­kik­si Met­sä­hal­li­tus, ELY-kes­kuk­set ja kun­nat, mut­ta ny­ky­ään mo­nil­la alu­eil­la vas­tuu on ha­lut­tu siir­tää jopa pai­kal­li­sil­le luon­non­suo­je­lu- ja lin­tu­har­ras­tus­jär­jes­töil­le. Ke­sä­lah­del­la­kin käy­dys­sä kes­kus­te­lus­sa tie­dus­tel­tiin, jos­ko pai­kal­li­set yh­dis­tyk­set ot­tai­si­vat kop­pia lin­tu­tor­nien kun­nos­ta­mi­ses­ta ja yl­lä­pi­dos­ta.

He­rää ky­sy­mys, ke­nen teh­tä­vä luon­to­har­ras­tuk­sen pal­ve­lu­ra­ken­tei­den säi­lyt­tä­mi­sen on? Oli­si­ko se kui­ten­kin yh­teis­kun­nan teh­tä­vä? Kyse ei lop­pu­jen lo­puk­si ole isois­ta in­ves­toin­neis­ta. Ta­lou­del­lis­ta ra­si­tet­ta vä­hen­tä­vät kun­nil­le­kin ha­et­ta­vis­sa ole­vat avus­tuk­set. Yh­te­nä niis­tä maan hal­li­tuk­sen Suo­mi Liik­keel­le -oh­jel­ma, jon­ka ta­voit­tee­na on luo­da laa­duk­kai­ta sekä hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­via lä­hi­vir­kis­ty­sa­lu­ei­ta ja sitä kaut­ta li­sä­tä kan­sa­lais­ten lä­hi­luon­nos­sa liik­ku­mis­ta.

Vii­saas­ti toi­mien ra­ken­nam­me ai­nut­laa­tui­sik­si luon­neh­di­tuil­le lin­tu­a­lu­eil­lem­me vir­kis­tys­mah­dol­li­suuk­sia alu­eem­me asuk­kail­le ja kau­kaa­kin tu­le­vil­le luon­to­mat­kai­li­joil­le. Toi­mi­vis­ta luon­to­koh­teis­ta on hyö­tyä niin kan­sa­lais­ten liik­ku­mi­sen edis­tä­ji­nä kuin myös mat­kai­lu­tu­lo­jen kaut­ta elin­kei­no­e­lä­män vir­kis­tä­ji­nä.

K.S.