Las­ten ADHD-di­ag­noo­sien mää­rän no­pea kas­vu on ai­heut­ta­nut kes­kus­te­lua ku­lu­van vuo­den ai­ka­na. Eri­tyi­ses­ti Poh­jois-Kar­ja­las­sa di­ag­noo­sien mää­rä on yleis­ty­nyt mel­koi­sel­la vauh­dil­la. Asi­an vah­vis­ti Siun so­ten ADHD-tie­don il­las­sa ne­o­na­to­lo­gi­an ja las­ten­tau­tien eri­kois­lää­kä­ri Mari Luk­ka­ri­nen, jon­ka mu­kaan 7-12 -vuo­ti­ais­ta poh­jois­kar­ja­lai­sis­ta po­jis­ta 20,3 pro­sen­til­la on ADHD-di­ag­noo­si. Ty­töil­lä luku on 7,7 pro­sent­tia. Kan­sal­li­ses­ti ja kan­sain­vä­li­ses­ti lu­vut liik­ku­vat 5-7 pro­sen­tin tun­tu­mas­sa. Di­ag­noo­sien mää­rän kas­vun vuok­si di­ag­nos­tiik­ka­käy­tän­tei­tä on ryh­dyt­ty ar­vi­oi­maan ja ver­tai­le­maan alu­eel­li­ses­ti.

Luk­ka­ri­sen mu­kaan ADHD-per­hees­sä toi­mi­va ar­ki voi­daan saa­vut­taa, mut­ta se vaa­tii mo­ni­am­ma­til­lis­ta osaa­mis­ta sekä ta­voit­teel­lis­ta ja si­tou­tu­nut­ta yh­tei­sen pää­mää­rän eteen työs­ken­te­lyä. Kai­ken taus­tal­la on sään­nöl­li­syys elä­mäs­sä, oli­pa ADHD-oi­rei­nen lap­si tai ai­kui­nen. Täs­tä on Luk­ka­ri­sen kans­sa sa­maa miel­tä kol­men ADHD-di­ag­noo­sin saa­neen po­jan ko­ke­mu­so­saa­ja­na toi­mi­va äi­ti, joka ko­ros­taa mah­dol­li­sim­man ta­sai­sen ja en­na­koi­ta­van ar­jen mer­ki­tys­tä. Kun oi­reet haas­ta­vat kaik­ki ar­jen osa-alu­eet, ky­sy­tään si­tou­tu­nei­suut­ta ja pit­kää pin­naa.

Sään­nön­mu­kai­suus, en­nus­tet­ta­vuus, ru­tii­nit ja ra­jat. Ja tois­tot yhä uu­des­taan ja uu­des­taan.

Tie­tyn­lai­nen tyl­syys elä­mäs­sä on hy­väk­si. Se tuo tur­vaa ja var­muut­ta lap­sel­le, jon­ka ais­ti- ja tun­ne­maa­il­ma ei toi­mi sa­mal­la ta­val­la kuin neu­ro­tyy­pil­li­sel­lä ikä­to­ve­ril­la ja joka tar­vit­see apua jä­sen­tä­mään asi­oi­ta ja ti­lan­tei­ta ym­pä­ril­lään. Tämä edel­lyt­tää ai­kui­sil­ta asi­aan pe­reh­ty­mis­tä, avoin­ta asen­net­ta ja omien tun­ne­sää­te­ly­tai­to­jen tun­nis­ta­mis­ta ja vah­vis­ta­mis­ta, et­tä voi tu­kea las­ta hä­nen ope­tel­les­saan vas­taa­via tai­to­ja.

Eri­tyi­soh­jaa­ja Pau­la Mu­ra­nen Per­he­pe­rus­tai­sen kun­tou­tuk­sen ke­hit­tä­mis­kes­kuk­ses­ta ko­ros­taa, et­tä en­sin tu­lee ym­pä­ris­töä muo­ka­ta lap­sen tar­pei­den mu­kai­sek­si. Sen jäl­keen lap­sen kans­sa toi­mi­vien ai­kuis­ten on syy­tä tark­kail­la toi­min­taan­sa, ja vas­ta vii­mei­se­nä kes­ki­ty­tään lap­sen omaan kei­no­va­li­koi­maan ja ope­tel­ta­viin toi­min­ta­ta­poi­hin.

Po­si­tii­vi­nen pa­lau­te ja myön­tei­syys li­sää myön­teis­tä käyt­täy­ty­mis­tä ja aut­taa val­jas­ta­maan ADHD:n mu­ka­naan tuo­mia piir­tei­tä po­si­tii­vi­sek­si ar­jen voi­ma­va­rak­si. ADHD-oi­rei­sen lap­sen le­vot­to­muus voi­kin par­haim­mil­laan ol­la luo­vuut­ta, kek­se­li­äi­syyt­tä ja uu­sia nä­kö­kul­mia avaa­vaa ute­li­ai­suut­ta ja seik­kai­lun­ha­lua. Oma­pe­räi­sis­tä ide­ois­ta voi löy­tyä kei­no­ja ajan­hal­lin­taan tai vai­kei­den asi­oi­den koh­taa­mi­seen.

Par­haim­mil­laan ADHD voi ol­la su­per­voi­ma, mut­ta sen koh­den­ta­mi­nen on mo­ni­am­ma­til­li­nen tai­to­la­ji.

M.V.