Po­jal­la oli päi­vä­ko­dis­sa tie­dos­sa luis­te­lua, jo­ten hom­ma­sim­me hä­nel­le vä­li­neet: luis­ti­met, luis­tin­suo­jat ja ky­pä­rän. Ko­ke­muk­ses­ta il­mei­ses­ti ai­na­kin jos­sain mää­rin in­nos­tu­nee­na lap­si il­moit­ti, et­tä hän ha­lu­aa läh­teä os­ta­maan myös mi­nul­le luis­ti­met. Hän suun­nit­te­li, et­tä voi­sin ol­la jääl­lä hä­nen apu­naan har­joit­te­lus­sa.

In­nos­tuin aja­tuk­ses­ta. Olen jo muu­ta­man vuo­den poh­ti­nut, pi­täi­si­kö mi­nun tes­ta­ta luis­te­lua uu­del­leen. Edel­li­ses­tä ker­ras­ta on var­mas­ti lä­hem­mäs 30 vuot­ta. Se joh­tuu sii­tä, et­tä käy­tän­nöl­li­ses­ti kat­so­en kaik­ki kiin­nos­tuk­se­ni tal­vi­lii­kun­taa koh­taan lop­pui tei­ni-ikäi­se­nä. Muis­tan kyl­myy­den, kos­teu­den, ur­hei­lu­vä­li­nei­den in­hot­ta­van raa­haa­mi­sen sekä nii­den pääl­le lait­ta­mi­seen liit­ty­vät han­ka­luu­det. Juok­se­mi­nen tai vaik­ka­pa jal­ka­pal­lo kiin­nos­ti­vat enem­män. Ne oli­vat ma­ta­lan kyn­nyk­sen la­je­ja, jot­ka pys­tyi aloit­ta­maan heti, kun lait­toi ken­gät jal­kaan­sa.

Tär­ke­ä­nä syy­nä in­nos­tuk­sen hii­pu­mi­seen oli myös se, et­tä en ol­lut tal­vi­la­jeis­sa eri­tyi­sen hyvä. Esi­mer­kik­si luis­te­lu­tyy­li suk­sil­la ei ol­lut mil­lään on­nis­tu­ak­seen. Noin 15-vuo­ti­aa­na pää­tin, et­tä tes­taan sitä vie­lä ker­ran. Jos on­nis­tun, jat­kan hiih­toa. Jos en, se lop­puu sii­hen paik­kaan.

Kaa­duin heti en­sim­mäi­sel­lä suo­ral­la.

Kes­ti yli 15 vuot­ta en­nen kuin as­tuin uu­del­leen suk­sien pääl­le. Pie­nen har­joit­te­lun jäl­keen luis­te­lu­tyy­li­kin al­koi su­jua ja hom­ma­sin it­sel­le­ni suk­set.

Nyt oli luis­tin­ten vuo­ro. Kä­vim­me po­jan kans­sa kau­pas­sa, jos­ta va­lit­sin it­sel­le­ni koh­tuu­hin­tai­set luis­ti­met ja pin­kit luis­tin­suo­jat. Ko­to­na lai­toin nau­hat pai­koil­leen ja kä­ve­lin asun­nos­sa luis­ti­met ja­las­sa­ni. Sekä mi­nun et­tä poi­ka­ni mie­les­tä ne oli­vat hie­not. Sa­noin, et­tä nyt voi­sim­me läh­teä yh­des­sä luis­te­le­maan.

”Se on yl­lät­tä­vän vai­ke­aa”, ker­toi poi­ka­ni.

Huo­mau­tin, et­tä mi­nä­kin olen ai­koi­na­ni pik­ku­poi­ka­na ope­tel­lut luis­te­le­maan.

”Ai sä osaat luis­tel­la?”, hän ky­syi häm­mäs­ty­nee­nä.

Se sel­vi­ää tänä tal­ve­na. Olen kuul­lut, et­tä Arp­pen kou­lun lä­het­ty­vil­lä on luis­te­lu­kau­ka­lo. Suun­taam­me sin­ne heti, kun­han se avau­tuu.

MIIK­KA KI­VI­NEN

miik­ka.ki­vi­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi