Myrskyt ovat muistuttaneet luonnonvoimista. Aineellisia vahinkoja on tullut. Erilaiset häiriötilanteet ovat tuttuja: Liikenne on poikki tielle kaatuneitten puiden vuoksi. Sähköt voivat olla poikki useita päiviä. Vesikriiseistä Suomessa on kokemuksia. Nykyisessä maailmantilanteessa häiriötilanteita voivat aiheuttaa myös tietoverkkojen kautta huoltoinfraan kohdistuvat hyökkäykset, jolloin vaikutukset voivat olla tähän asti totuttua huomattavasti laajemmat.
Miten voisimme varautua häiriötilanteisiin niin, että ihmiset voisivat tuntea olonsa mahdollisimman turvalliseksi silloin, kun tilanne on niin sanotusti päällä? Vastausta tähän kysymykseen on itse kunkin toimintakykyisen kansalaisen hyvä pyöritellä mielessään.
Jotta paikallisista, alueellisista tai jopa valtakuntaa koettelevista häiriötilanteista selvittäisiin mahdollisimman vähillä vaurioilla, tärkeään asemaan astuu ruohonjuuritason varautuminen. Kotivarasta on puhuttu paljon. Että kotona olisi ruokaa ja juomaa, lääkkeitä ja paristokäyttöisiä valoja sekä radio niin, että niillä selviytyy kolme vuorokautta. Kotivara on varautumisen pieni ensimmäinen askel. Kotivaran ansiosta häiriötilanteissa omatoimisesti selviytyvät ihmiset vapauttavat viranomaisia auttamaan heitä, jotka ovat heikommassa asemassa.
Kuten on nähty jo koetuissa vesikriiseissä ja sähkökatkoissa, viranomaisten avuksi koulutetut vapaaehtoiset ovat tärkeässä roolissa. Pelastusalan liitto kouluttaa jälleen kylien pelastusryhmiä toimimaan häiriötilanteissa omilla kylillään. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun ryhmät ovat valmiudessa ja hälytettävissä auttamaan. Mitä enemmän edellä mainittuja ryhmiä on alueella saatavissa, sitä paremmin viranomaiset voivat keskittyä eniten apua tarvitsevien ja ammattimaista auttamistoimintaa vaativiin tilanteisiin.
Auttajat tarvitsevat myös ajanmukaista ja toimivaa välineistöä. Varautumisen ja turvallisuuden kehittäminen on huomioitu myös hanketukia tarjoavien toimijoiden strategioissa. Parhaillaan menossa oleva Keski-Karjalan Jetinan pienhankehaku varautumisen ja turvan kehittämiseen on tästä yksi esimerkki.
Varautumisesta ja turvallisuudesta puhuminen ei ole pelottelua, enemmänkin sitä kautta halutaan luoda mielenrauhaa. Varautuminen lähtee meistä tavallisista maantientallaajista, koulutetuista vapaaehtoisista ja toimintaan varatuista välineistä. Kun tämä on kunnossa viranomaisresurssit riittävät paremmin ja häiriötilanteista on mahdollista selvitä mahdollisimman vähin vahingoin.
K.S.