Olen kyl­läs­ty­nyt pe­rin­tei­siin jou­lu­lau­lui­hin. Huo­ma­sin asi­an tänä vuon­na, kun lai­na­sin puo­li­va­hin­gos­sa Ki­teen kir­jas­tos­ta Bac­hin Jou­luo­ra­to­ri­on. Malt­ta­mat­to­ma­na lai­toin CD:n soit­ti­meen heti kir­jas­ton park­ki­pai­kal­la. Au­ton täyt­ti juh­la­va ba­rok­ki­tun­nel­ma. Tie­sin heti, et­tä kuun­te­len tätä mie­luum­min kuin Jou­lun kel­lo­ja tai Kul­ku­sia.

Pian olin ver­kos­sa te­ke­mäs­sä pien­tä tut­ki­mus­ta sii­tä, mitä muu­ta klas­sis­ta jou­lu­mu­siik­kia maa­il­mas­sa on sä­vel­let­ty. Tör­mä­sin Hän­de­lin Mes­si­as-ora­to­ri­oon. Wi­ki­pe­dia ker­toi, et­tä alun pe­rin te­os­ta esi­tet­tiin pää­si­äi­se­nä, mut­ta ny­kyi­sin se on suo­sit­tu eten­kin ad­ven­tin ai­kaan. Kuun­te­lin te­ok­ses­ta pät­kiä ne­tis­sä, ja pää­tin ot­taa myös sen osak­si tä­män vuo­tis­ta mat­kaa­ni klas­si­seen jou­lu­mu­siik­kiin. Sel­vi­si, et­tä Mes­si­as löy­tyy CD:nä Jo­en­suun pää­kir­jas­tos­ta. Rien­sim­me sin­ne yh­des­sä poi­ka­ni kans­sa. Taas lai­toin CD:n soi­maan heti au­toon pääs­ty­äm­me. Po­jan mie­les­tä mu­siik­ki kuu­los­ti mut­kit­te­le­val­ta. ”Se me­nee ylös ja alas, ylös ja alas.”

Tätä mut­kit­te­le­vaa mu­siik­kia kuun­nel­les­sam­me mie­tin, kuin­ka tai­ta­vas­ti jot­kut osaa­vat­kaan lau­laa. Toi­saal­ta, vaik­ka te­ok­sen kie­li oli eng­lan­tia, ym­mär­sin teks­tiä vain sa­tun­nai­ses­ti. CD:n leh­dy­käs­tä sel­vi­si myö­hem­min, et­tä ky­sees­sä ovat Raa­ma­tun ja­keet. Myös Bac­hin Jou­luo­ra­to­rio si­säl­tää muun mu­as­sa evan­ke­liu­mien teks­te­jä sak­sak­si.

Kos­ka te­os­ten teks­tit ei­vät mi­nul­le juu­ri au­ke­ne, olen kes­kit­ty­nyt mu­sii­kin luo­maan suu­reel­li­seen tun­nel­maan. Jou­luo­ra­to­ri­o­ta ja Mes­si­as­ta on kuun­nel­tu myös per­heem­me yh­tei­sil­lä au­to­mat­koil­la. Ker­ran ky­syin vai­mo­ni mie­li­pi­det­tä jäl­kim­mäi­ses­tä. ”Tämä ei eh­kä ole mi­nun lem­pi­mu­siik­ki­a­ni”, hän vas­ta­si koh­te­li­aas­ti.

En ol­lut yl­lät­ty­nyt. Mi­nus­ta se kui­ten­kin kuu­los­ti upe­al­ta aja­es­sam­me pit­kin Jo­en­suun­tie­tä pi­me­äs­sä tal­vi­mai­se­mas­sa hä­kel­lyt­tä­vän kirk­kai­den täh­tien al­la.

Täy­tyy kui­ten­kin myön­tää, et­tä nämä ba­rok­ki­te­ok­set ovat jää­neet käy­tän­nös­sä hie­man sa­tun­nai­sel­le ja ha­ja­nai­sel­le kuun­te­lul­le. En us­ko, et­tä niis­tä tu­lee uu­si, joka jou­lui­nen pe­rin­tee­ni. Olen­kin pik­ku­hil­jaa laa­jen­ta­nut klas­sis­ta jou­lu­kuun­te­lu­re­per­tu­aa­ri­a­ni. Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni kuun­te­len Tšai­kovs­kin Päh­ki­nän­sär­ki­jää. Se on so­pi­va yh­dis­tel­mä tut­tu­ja ja tun­te­mat­to­mam­pia sä­vel­lyk­siä. Jou­lu­puk­kia ei ole vie­lä ikä­vä. Sen lau­lan sit­ten aat­to­na.

MIIK­KA KI­VI­NEN

miik­ka.ki­vi­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi