Omalääkärijärjestelmän kehittäminen on otettu viimeaikoina myös kansallisesti tavoiteltavaksi asiaksi. Ehdotusta tulisi kuitenkin kehittää pidemmälle, kokonaisvaltaiseksi perhelääkärijärjestelmäksi, joka sisältää pitkäjänteisen hoitosuhteen lisäksi myös potilaan perheen huomioimisen ja moniammatillisen työotteen. Perhelääkärijärjestelmä on perheiden ympärille koottuja tiimejä, johon kuuluu omahoitaja, sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti ja mielenterveyshoitaja. Tiimin tulisi hoitaa myös suunterveydenhuolto.
Useissa tutkimuksissa on todettu, että vakiintunut, pitkä hoitosuhde parantaa hoitotuloksia erityisesti pitkäaikaissairailla ja moniongelmaisilla potilailla. Ylisukupolvinen hoitosuhde perheisiin ja heidän arkeensa tarjoaa myös hoitohenkilökunnalle mahdollisuuden toteuttaa eetostaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Suomeen ollaan nyt tekemässä laajaa sote-järjestelmäuudistusta, jota ei ole missään aikaisemmin kokeiltu. Eikö viisainta olisi kuitenkin edetä pienin askelin ja korjata vain se, mikä on rikki?
Nyt, jos koskaan hyvinvointialueellamme olisi mahdollisuus aloittaa terveydenhuoltojärjestelmän uudistaminen sieltä, mikä ei toimi. Siis pelastaa perusterveydenhuolto.
Hyvinvointialueen sotepisteiden ja soteasemien palvelujen alasajon sijaan kyseisissä toimipisteissä tulisi vakavasti harkita uudenlaisia toimintatapoja, joilla turvattaisiin lähilääkäripalvelut. Nykyisen toiminnan supistaminen tai lopettaminen ei ole perusterveydenhuollon vahvistamista, mikä oli sote-uudistuksen yksi päätavoite. Ennestään huonosti toimivien palvelujen supistaminen vie koko järjestelmän ojasta allikkoon.
Perhelääkärimallin kehittäminen taas tarjoaisi mahdollisuuden koko terveydenhuoltojärjestelmän uudistamiseen ja sen päällekkäisyyksien purkamiseen. Näin vähennettäisiin myös suomalaisen terveydenhuollon eriarvoisuutta.
TAPIO HÄMÄLÄINEN
Lääkäri
Aluevaltuutettu