Riemuylioppilaat Ilmarisen ravintolan portailla. Kuva: Niilo Hirvonen.
Niilo Hirvonen
Vuoden 1976 Kiteen lukion ylioppilaat, riemuylioppilaat 2026, kokoontuivat isolla joukolla ensin Kiteenhoviin perjantaina 29.5.2026 ja seuraavana päivänä 30.5.2026 juhlistamaan Kiteen lukion uusien ylioppilaiden kanssa lakitusta ja omaa riemuylioppilasvuottamme.
Meistä tuli opettajia, sairaanhoitajia ja puutarhureita. Meistä tuli terveydenhoitajia, kätilöitä ja lehtoreita. Meistä tuli tullimiehiä, everstiluutnantteja ja lääkäreitä. Meistä tuli insinöörejä, kielenkääntäjiä ja maanviljelijöitä. Meistä tuli teatterinjohtajia, rovasteja ja sihteereitä. Meistä tuli tilintarkastajia, pankinjohtajia ja sosiaalityöntekijöitä. Meistä tuli ay-pomoja, pappeja ja apteekkareita. Meistä tuli meitä. Olemme löytäneet jokainen omannäköisen polkumme – olemme siis eläneet oheisen riemuylioppilas Hannu Tiaisen uusille ylioppilaille pitämän tervehdyspuheen keskeistä sisältöä todeksi.
Tänään oomme riemuylioppilaita. Yhden riemuylioppilaan sanoin: "Olette kaikki tosi mukavia ihmisiä, teidän kanssanne on helppo olla." Ja toisen: "Itsestä avautui sellaisia tähän mennessä oivaltamattomia ajatuksia, jotka puolestaan avasivat näkökulmia siihen, kuka minä oikeastaan olen."
Lämmin kiitos mukana olleille opettajillemme Elli Pelkoselle, Eila Kolulle ja Taru Tuomelalle.
Tapaamisiin kolmen vuoden päästä.
Eeva Seppänen, Martti Mähönen, Hannu Tiainen, Päivi Laine
***
Arvoisat abiturientit, hyvä juhlaväki
Meillä, tämän vuoden riemuylioppilailla, siis 50 vuotta sitten lakitetuilla on ilo olla mukana tänään lakitettavien uusien ylioppilaiden juhlassa. Kiitos kutsusta. Kutsu vei meidät muistamaan omia nuoruuden vuosiamme.
Me riemuylioppilaat olemme sodan jälkeisen vuosikymmenen lapsia. Synnyimme aikaan, jolloin sodan kokenut sukupolvi kantoi vaikeiden vuosien kokemuksia sisimmässään. Meitä sodan jälkeen syntyneitä ei rasitettu sodan kipeillä tarinoilla. Sen sijaan meille rakennettiin tehtaat, koulut ja sairaalat, joista tuli tuki ja turva sitä tarvitseville.
Opin mahdollisuutensa sodan jaloissa menettäneet työnsivät yli 60 vuotta sitten meidät kouluihin: opi, että ymmärtäisit, hae sanat sillekin, mikä tekee kipeää. Lakituksen jälkeen olemme kulkeneet kukin omia teitämme. Suoritimme tutkintoja, perustimme perheitä, kävimme töissä. Tämä juhla toi meidät jälleen yhteen. Jälleennäkemisen ilo ja riemu on vilpitön. Iloksemme olemme tavanneet muutamia meitä sivistäneitä opettajiakin. Kiitos yli 50 vuoden takaisista opin vuosista.
Vanha perinne on ollut, että riemuylioppilaat kokoavat keskuudestaan stipendin annettavaksi jollekin uusista ylioppilaista. Tämän mahdollisuuden olemme ottaneet ilolla vastaan.
Saimme määritellä stipendin jakoperusteet. Perusteiksi päätimme antaa nämä kaksi: (1) Opiskelija on tuonut yhteisöön hyvää meininkiä ja iloa, (2) Opiskelija on tsempannut hyvin ja ponnistellut ahkerasti edistyäkseen opinnoissaan mahdollisimman hyvin.
Näillä jakoperusteilla annoimme stipendin saajan valinnan opettajien tehtäväksi. He ovat valintansa tehneet – ymmärtääkseni kahdelle teistä.
Arvoisat abiturientit.
Kenelle teistä tämä stipendi myönnetäänkään, niin ajatuksissamme olette te kaikki. 50 vuoden kokemuksesta tiedämme, että hyvä elämä syntyy monimuotoisesta ja moni-ilmeisestä yhteiselämästä. Onnistumisista ja epäonnistumisista. Monimuotoisen elämän syntymiseen tarvitaan erilaisia oppijoita, jotka omine lahjoineen ja taitoineen uskaltavat ja saavat olla osa yhteisöä. Hyvään elämään tarvitaan teistä jokaista.
Erilaisuus pelottaa. Te, tämän päivän nuoret näette maailman, jossa muurit nousevat kansojen, toisilleen tuntemattomien ja toisilleen erilaisten ihmisten välille. Näin siitä huolimatta, että tieto toisten elämästä liikkuu ennen kokemattomalla laajuudella. Te, tämän päivän nuoret joudutte tekemään suuria elämänvalintoja aikana, jolloin järkevän ajattelun uhka valtavasta tiedon määrästä huolimatta on kapeakatseisuus, omien etujen ajaminen. Onko minulle tilaa olla erilainen, siis olla se, joka olen? Uskallanko pyrkiä kohti sitä unelmaa, joka sisälläni sykkii? Uskallanko kunnioittaa toista sellaisena, kuin toinen on?
Stipendimme viesti on rohkaista jokaista yksilöä etsimään ja vahvistamaan oman persoonansa ainutlaatuisia vahvuuksia. Stipendimme viesti on, että jokaisen persoonan vahvuudet synnyttävät yhteisön, jossa erilaisuus on rikkautta, jossa erilaisuus on hyvän elämän synnyinsija. Maailman mahtajat huutakoot omia oppejaan ja ajakoot omia etujaan, mutta tulevaisuus on niiden, jotka näkevät itsensä osana monimuotoista elämää, jotka näkevät pienen hömötiaisenkin itsensä veroisena ihmeenä.
Monimuotoisen elämän keskellä sinä, uusi ylioppilas olet kielo, joka muutat mustan mullan hajuveden huumaavaksi aromiksi, olet rentun ruusu, joka rehottamisen riemusta rehotat hakatun ikimetsän raiskiolla ja täytät tyhjyyden lilan hehkulla, olet maasta työntyvän uuden kasvun alku, jonka läpi elämän neste virtaa lehtien vihreydeksi ja hedelmien mehuksi, olet sormenpäitäsi myöten erityinen ja ainoa, jota ilman kukkaniityn kirjo olisi vajaa, olet puro, joka virtaat rajatussa uomassasi ja valutat rajattoman taivaan sadepisarat rantojesi kukkien ja puiden elämännesteeksi.
Arvoisat abiturientit.
Näillä ajatuksilla me riemuylioppilaat toivotamme teille riemullista lakkiaisjuhlaa ja intoa nähdä tulevaisuus yhteisenä mahdollisuutena.