Uu­ku­nie­men kir­kon­mä­el­le ko­koon­tui jäl­leen suu­ri jouk­ko vä­keä tal­vi­so­dan päät­ty­mi­sen muis­to­ti­lai­suu­teen. Aluk­si klo 11.00 kuun­nel­tiin kir­kon­kel­lo­jen soit­toa tal­vi­so­dan päät­ty­mi­sen muis­tok­si, jon­ka jäl­keen ka­pel­li­mes­ta­ri Is­mo Väns­kän joh­dol­la Lei­jo­na Brass-vas­kik­vin­tet­ti soit­ti Axel von Kot­he­nin Hym­nin.

San­ka­ri­hau­dal­la kent­tä­har­tau­den piti ro­vas­ti Erk­ki Le­me­tyi­nen. Sen jäl­keen sep­pe­leet las­ki­vat Puo­lus­tus­voi­mat, Ra­ja­var­ti­o­lai­tos, Pa­rik­ka­lan seu­ra­kun­ta, Pa­rik­ka­lan kun­ta, Uu­ku­nie­mi-seu­ra ja Tal­vi­so­dan Ve­te­raa­nien Uu­ku­nie­me­läi­nen Pe­rin­ne­o­sas­to ry:n edus­ta­jat.

Uu­ku­nie­men san­ka­ri­hau­doil­la pu­heen piti ken­raa­li­luut­nant­ti evp. Pet­ri Hulk­ko.

Pu­hees­saan Hulk­ko to­te­si tal­vi­so­dan hin­nan ol­leen kova. Yli 26 000 kaa­tu­nut­ta ja mo­nin­ker­tai­nen mää­rä haa­voit­tu­nei­ta. Uu­ku­nie­men san­ka­ri­hau­taus­maa muis­tut­taa niis­tä tal­vi- ja jat­ko­so­dan 206:sta uu­ku­nie­me­läi­ses­tä, jot­ka an­toi­vat kal­leim­pan­sa isän­maan va­pau­den puo­les­ta.

– Kier­tä­es­sä­ni san­ka­ri­hau­taus­mai­ta eri puo­lil­la Suo­mea, nä­kyy niis­tä mo­nes­ti eri­tyi­ses­ti tal­vi­so­dan yk­sit­täis­ten tais­te­lui­den an­ka­ruus. Esi­merk­ki­nä voi nos­taa uu­ku­nie­me­läi­set Kol­laal­la tai ran­ta­sal­me­lai­set Laa­to­kan Pe­tä­jä­saa­res­sa. Kii­vais­sa tais­te­lu­pai­kois­sa mm. noi­den pi­tä­jien kaa­tu­nei­den mää­rä oli suh­teel­li­ses­ti erit­täin kor­kea. Sitä se­lit­tää ei ai­no­as­taan tais­te­lui­den kii­vaus, vaan tal­vi­so­dan voi­mas­sa ol­lut jär­jes­tel­mä, jos­sa sa­man pi­tä­jän mie­het si­joi­tet­tiin sa­maan yk­sik­köön. Jär­jes­tel­män etu oli jouk­ko­kiin­teys, kaik­ki tun­si­vat toi­sen­sa. Sen var­jo­puo­le­na oli kaa­tu­nei­den suh­teel­li­ses­ti suu­ri mää­rä sa­mas­sa pi­tä­jäs­sä. Jär­jes­tel­mä pu­ret­tiin osit­tain tal­vi­so­dan jäl­keen juu­ri täs­tä syys­tä, sa­noi ken­raa­li.

– Vii­me vuon­na tän­ne Uu­ku­nie­men kirk­ko­tar­haan pal­jas­tet­tu Pro Pat­ria -tau­lu muis­tut­taa meil­le ja eri­tyi­ses­ti tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le uh­ris­ta, jon­ka it­se­näi­syy­den säi­lyt­tä­mi­nen vaa­tii.

Eläm­me toi­sen maa­il­man so­dan jäl­kei­sen his­to­ri­an epä­va­kain­ta ajan­jak­soa. Nyt on erit­täin tär­ke­ää yl­lä­pi­tää san­ka­ri­vai­na­jien ja so­tiem­me ve­te­raa­nien muis­toa, jot­ta vas­taa­va ei tois­tui­si. Kuka meis­tä oli­si us­ko­nut, et­tä vie­lä 2020-lu­vun Eu­roo­pas­sa­kin hau­da­taan päi­vit­täin san­ka­ri­vai­na­jia? Uk­rai­na käy omaa sel­viy­ty­mis­tais­te­lu­aan. Sen in­hi­mil­li­nen hin­ta on kova. Tais­te­lul­la on mon­ta yh­ty­mä­koh­taa mei­dän tal­vi­so­taam­me. Oi­keu­de­ton hyök­käys omaa it­se­näis­tä val­ti­o­ta koh­taan, si­su­kas vas­ta­rin­ta ja voi­ma­kas maan­puo­lus­tus­tah­to.

– Näis­sä san­ka­ri­hau­dois­sa le­pää­vät san­ka­ri­vai­na­jat, jot­ka muis­tut­ta­vat mei­tä yh­teen­kuu­lu­vuu­den mer­ki­tyk­ses­tä ja sa­maan hii­leen pu­hal­ta­mi­ses­ta. Il­man kan­san yh­te­näi­syyt­tä ei us­kot­ta­vaa puo­lus­tus­ta ole. Tämä tal­vi­so­dan muis­to­ti­lai­suus ja vas­taa­vat ta­pah­tu­mat ym­pä­ri Suo­men, ovat osoi­tus kan­sam­me yk­si­mie­li­syy­des­tä ja maan­puo­lus­tus­tah­dos­ta.

– Vält­tääk­sem­me jou­tu­mi­sen uu­teen so­taan on mei­dän pi­det­tä­vä huo­li puo­lus­tuk­ses­tam­me. Pi­tä­kääm­me siis kan­sam­me yh­te­näi­se­nä ja vaa­li­kaam­me san­ka­ri­vai­na­jien ja so­tiem­me ve­te­raa­nien ja lot­tien muis­toa tu­le­via su­ku­pol­via var­ten, päät­ti ken­raa­li Hulk­ko pu­heen­sa.

Lippujoukkue poistumassa Uukuniemen sankarihautausmaalta.

Timo Päivinen

Uu­ku­nie­men kir­kos­sa pi­de­tys­sä muis­to­ti­lai­suu­des­sa ti­lai­suu­den avaus­sa­nat lau­sui Tal­vi­so­dan Ve­te­raa­nien Uu­ku­nie­men Pe­rin­neyh­dis­tyk­sen (TVUP) pu­heen­joh­ta­ja Veik­ko Jun­na.

Jun­na to­te­si avaus sa­nois­saan, et­tä tal­vi­so­dan päät­ty­mi­nen oli suo­ma­lai­ses­sa his­to­ri­as­sa ras­kas, mut­ta sa­mal­la täyn­nä sit­keyt­tä, yh­te­näi­syyt­tä ja vel­vol­li­suu­den­tun­toa. Päi­vä, joka muis­tut­taa mei­tä sii­tä, et­tä va­paus ei ole it­ses­tään sel­vyys, vaan su­ku­pol­vien yh­tei­nen pe­rin­tö.

– Tal­vi­so­dan San­ka­rit, hei­dän roh­keu­ten­sa, päät­tä­väi­syy­ten­sä ja rak­kau­ten­sa ko­ti­seu­tuun, loi­vat pe­rus­tan, et­tä Suo­mi säi­lyi it­se­näi­se­nä, ja et­tä saam­me tä­nään elää rau­has­sa. Mei­dän kii­tol­li­suu­tem­me on syvä ja py­sy­vä.

Pa­rik­ka­lan seu­ra­kun­nan ter­veh­dyk­sen ti­lai­suu­teen toi kirk­ko­her­ra Rai­ja Hent­to­nen.

Muistotilaisuudessa juhlapuheen piti raja- ja merivartiokoulunjohtaja, eversti Juha Kivelä.

Timo Päivinen

Uu­ku­nie­men kir­kos­sa pi­de­tys­sä muis­to­ti­lai­suu­des­sa juh­la­pu­heen piti raja- ja me­ri­var­ti­o­kou­lun­joh­ta­ja, evers­ti Juha Ki­ve­lä. Pu­heen­sa aluk­si evers­ti Ki­ve­lä muis­te­li tal­vi­so­dan päät­ty­mis­tä, tal­vi­so­dan rau­ha­neh­to­ja ja sen jäl­keis­tä isän­maan ra­ken­ta­mi­sen ai­kaa.

– Tänä päi­vä­nä jou­kos­sam­me tääl­lä kir­kos­sa ei ole enää tal­vi­so­dan ve­te­raa­ne­ja vas­taa­mas­sa kun­ni­a­no­soi­tuk­siim­me. Olem­me saa­vut­ta­neet py­säyt­tä­vän mur­ros­koh­dan. Elä­vä yh­teys tuo­hon his­to­ri­al­li­seen ai­kaan on kat­ke­a­mas­sa, mikä tar­koit­taa, et­tä vas­tuu muis­ton säi­lyt­tä­mi­ses­tä on siir­ty­nyt täy­si­mää­räi­ses­ti mei­dän nuo­rem­pien har­teil­lem­me. Me em­me enää kuu­le hei­dän ään­tään ker­to­mas­sa po­te­rois­ta, kyl­myy­des­tä tai isän­maan puo­lus­ta­mi­ses­ta. Sik­si mei­dän on ol­ta­va se ää­ni. Mei­dän teh­tä­väm­me on huo­leh­tia sii­tä, et­tei se kal­lis hin­ta, joka ai­ka­naan on mak­set­tu, kos­kaan unoh­du.

– Raja- ja me­ri­var­ti­o­kou­lun joh­ta­ja­na näen päi­vit­täin, mi­ten tämä pe­rin­tö siir­tyy eteen­päin. Kou­lu­tam­me par­hail­laan uut­ta su­ku­pol­vea – uu­sia itä­ra­jan por­tin­var­ti­joi­ta. Tämä kou­lu­tus ei ta­pah­du vain luok­ka­huo­neis­sa. Nuo­ret ra­ja­var­ti­ja­op­pi­laat ja ka­de­tit har­joit­te­le­vat juu­ri näis­sä sa­mois­sa met­sis­sä ja tä­män sa­man ra­ja­vii­van tun­tu­mas­sa, jota tä­nään muis­tam­me. Kun he liik­ku­vat maas­tos­sa, he saa­vat ko­ke­muk­sen ai­kai­sem­pien su­ku­pol­vien työs­tä. Se an­taa heil­le ym­mär­ryk­sen sii­tä, et­tä hei­dän teh­tä­vän­sä on jat­ku­moa su­ku­pol­vien ket­jus­sa.

– Me pu­hum­me usein suo­ri­tus­ky­vys­tä. On tär­ke­ää ym­mär­tää, et­tä ai­to suo­ri­tus­ky­ky ra­jal­la ei syn­ny pel­käs­tään uu­sim­mas­ta tek­no­lo­gi­as­ta tai ka­lus­tos­ta. Se muo­dos­tuu mur­tu­mat­to­mas­ta ket­jus­ta, jos­sa vank­ka fyy­si­nen kun­to, hor­ju­ma­ton psyyk­ki­nen kes­tä­vyys ja ny­ky­ai­kai­set vä­li­neet koh­taa­vat. Jos yk­si­kin näis­tä len­keis­tä pet­tää, ko­ko­nai­suus vaa­ran­tuu.

– Me ope­tam­me myös nuo­ril­lem­me, et­tä kaik­kein vah­vin­kaan yk­si­lö ei pär­jää ra­jal­la – ei­kä elä­mäs­sä – yk­sin.

Ai­to suo­ri­tus­ky­ky pun­ni­taan sii­nä, mi­ten tu­em­me toi­si­am­me ja mi­ten hit­sau­dum­me yh­teen vai­ke­al­la het­kel­lä. Tämä ra­ja­var­ti­jan ar­jen pe­ru­so­pe­tus hei­jas­taa laa­jem­paa to­tuut­ta koko yh­teis­kun­nas­tam­me: Suo­men vah­vuus ei ole kos­kaan le­vän­nyt vain yk­sit­täis­ten san­ka­rien va­ras­sa, vaan sii­nä hor­ju­mat­to­mas­sa yh­te­näi­syy­des­sä, joka val­lit­see kan­sa­lais­ten vä­lil­lä.

– Kun luo­tam­me toi­siim­me, olem­me mur­tu­mat­to­mia. Tämä vaa­tii nuo­rel­ta it­se­ku­ria ja val­miut­ta aset­taa ryh­män etu oman edun edel­le – ai­van ku­ten tal­vi­so­dan su­ku­pol­vi teki.

– Vaik­ka tek­no­lo­gia – len­no­kit, te­ko­ä­ly ja di­gi­taa­li­nen val­von­ta – on muut­ta­nut työ­täm­me, ih­mi­sen roo­li on ko­ros­tu­nut. Ny­ky­a­jan mo­niu­lot­tei­ses­sa ja usein rau­hat­to­mas­sa maa­il­mas­sa tar­vit­sem­me nuo­ria, jot­ka osaa­vat lu­kea ti­lan­tei­ta, koh­da­ta ih­mi­set ra­jal­la ar­vok­kaas­ti ja säi­lyt­tää malt­tin­sa pro­vo­kaa­ti­oi­den­kin kes­kel­lä.

– Me em­me ole tääl­lä vain val­von­ta-ai­taa tai tek­nis­tä ra­jaa var­ten – me olem­me tääl­lä tei­tä, ih­mi­siä var­ten. Nuo­ren ra­ja­var­ti­jan kas­vu al­kaa it­se­ku­ris­ta, mut­ta se hui­pen­tuu vas­tuun­tun­toon ja ky­kyyn aset­taa yh­tei­nen hyvä oman edun edel­le. Tämä ta­voi­te on suo­ra pe­rin­tö niil­tä mie­hil­tä ja nai­sil­ta, jot­ka 86 vuot­ta sit­ten aset­ti­vat it­se­näi­syy­tem­me kai­ken muun edel­le.

– Kun kat­son nuo­ria var­ti­joi­tam­me har­joi­tuk­sis­sa, näen heis­sä sa­man päät­tä­väi­syy­den, joka val­lit­si tääl­lä kym­me­niä vuo­sia sit­ten. Se an­taa mi­nul­le us­koa tu­le­vaan. Suo­ma­lai­nen nuo­ri­so on vas­tuun­tun­tois­ta ja val­mis­ta kan­ta­maan kor­ten­sa ke­koon yh­tei­sen tur­val­li­suu­den puo­les­ta.

– Tal­vi­so­dan hen­ki oli en­nen kaik­kea yk­si­tuu­mai­suut­ta. Se oli ky­kyä löy­tää yh­tei­nen maa­li, vaik­ka taus­tat oli­si­vat ol­leet eri­lai­set. Tänä päi­vä­nä, maa­il­man kuo­hu­es­sa ym­pä­ril­läm­me, tämä yh­te­näi­syys on ar­vok­kain­ta mitä meil­lä on.

– Kun­ni­oit­ta­kaam­me so­tiem­me su­ku­pol­vea pi­tä­mäl­lä huol­ta toi­sis­tam­me. Pi­de­tään yh­des­sä huo­li sii­tä, et­tä Suo­mi py­syy maa­na, jos­sa jo­kai­nen voi nuk­kua yön­sä rau­has­sa tie­tä­en, et­tä ra­jal­la on kou­lu­tet­tu, val­veu­tu­nut ja vas­tuul­li­nen var­ti­ja. Siu­naus­ta isän­maal­lem­me, päät­ti evers­ti Ki­ve­lä pu­heen­sa.

Kaak­kois-Suo­men Ra­ja­var­ti­os­ton apu­lais­ko­men­ta­ja, ma­ju­ri Ant­ti Vir­ta piti ti­lai­suu­des­sa ajan­koh­tai­sen esi­tel­män ot­si­kol­la Ra­jan ti­lan­ne tä­nään.

Ti­lai­suu­des­sa ja­et­tiin myös lu­kui­sia an­si­o­merk­ke­jä an­si­oi­tu­neil­le hen­ki­löil­le.

Muis­to­ti­lai­suu­den lo­puk­si Uu­ku­nie­men kir­kon­mä­el­lä si­jait­se­vas­sa Pi­tä­jän­tu­vas­sa jär­jes­te­tys­tä kah­vi­tuk­ses­ta vas­ta­si Uu­ku­nie­men Mar­tat.

Timo Päi­vi­nen