Uukuniemen sankari haudoilla puheen piti kenraaliluutnantti evp. Petri Hulkko.
Timo Päivinen
Uukuniemen kirkonmäelle kokoontui jälleen suuri joukko väkeä talvisodan päättymisen muistotilaisuuteen. Aluksi klo 11.00 kuunneltiin kirkonkellojen soittoa talvisodan päättymisen muistoksi, jonka jälkeen kapellimestari Ismo Vänskän johdolla Leijona Brass-vaskikvintetti soitti Axel von Kothenin Hymnin.
Sankarihaudalla kenttähartauden piti rovasti Erkki Lemetyinen. Sen jälkeen seppeleet laskivat Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, Parikkalan seurakunta, Parikkalan kunta, Uukuniemi-seura ja Talvisodan Veteraanien Uukuniemeläinen Perinneosasto ry:n edustajat.
Uukuniemen sankarihaudoilla puheen piti kenraaliluutnantti evp. Petri Hulkko.
Puheessaan Hulkko totesi talvisodan hinnan olleen kova. Yli 26 000 kaatunutta ja moninkertainen määrä haavoittuneita. Uukuniemen sankarihautausmaa muistuttaa niistä talvi- ja jatkosodan 206:sta uukuniemeläisestä, jotka antoivat kalleimpansa isänmaan vapauden puolesta.
– Kiertäessäni sankarihautausmaita eri puolilla Suomea, näkyy niistä monesti erityisesti talvisodan yksittäisten taisteluiden ankaruus. Esimerkkinä voi nostaa uukuniemeläiset Kollaalla tai rantasalmelaiset Laatokan Petäjäsaaressa. Kiivaissa taistelupaikoissa mm. noiden pitäjien kaatuneiden määrä oli suhteellisesti erittäin korkea. Sitä selittää ei ainoastaan taisteluiden kiivaus, vaan talvisodan voimassa ollut järjestelmä, jossa saman pitäjän miehet sijoitettiin samaan yksikköön. Järjestelmän etu oli joukkokiinteys, kaikki tunsivat toisensa. Sen varjopuolena oli kaatuneiden suhteellisesti suuri määrä samassa pitäjässä. Järjestelmä purettiin osittain talvisodan jälkeen juuri tästä syystä, sanoi kenraali.
– Viime vuonna tänne Uukuniemen kirkkotarhaan paljastettu Pro Patria -taulu muistuttaa meille ja erityisesti tuleville sukupolville uhrista, jonka itsenäisyyden säilyttäminen vaatii.
Elämme toisen maailman sodan jälkeisen historian epävakainta ajanjaksoa. Nyt on erittäin tärkeää ylläpitää sankarivainajien ja sotiemme veteraanien muistoa, jotta vastaava ei toistuisi. Kuka meistä olisi uskonut, että vielä 2020-luvun Euroopassakin haudataan päivittäin sankarivainajia? Ukraina käy omaa selviytymistaisteluaan. Sen inhimillinen hinta on kova. Taistelulla on monta yhtymäkohtaa meidän talvisotaamme. Oikeudeton hyökkäys omaa itsenäistä valtiota kohtaan, sisukas vastarinta ja voimakas maanpuolustustahto.
– Näissä sankarihaudoissa lepäävät sankarivainajat, jotka muistuttavat meitä yhteenkuuluvuuden merkityksestä ja samaan hiileen puhaltamisesta. Ilman kansan yhtenäisyyttä ei uskottavaa puolustusta ole. Tämä talvisodan muistotilaisuus ja vastaavat tapahtumat ympäri Suomen, ovat osoitus kansamme yksimielisyydestä ja maanpuolustustahdosta.
– Välttääksemme joutumisen uuteen sotaan on meidän pidettävä huoli puolustuksestamme. Pitäkäämme siis kansamme yhtenäisenä ja vaalikaamme sankarivainajien ja sotiemme veteraanien ja lottien muistoa tulevia sukupolvia varten, päätti kenraali Hulkko puheensa.
Lippujoukkue poistumassa Uukuniemen sankarihautausmaalta.
Timo Päivinen
Uukuniemen kirkossa pidetyssä muistotilaisuudessa tilaisuuden avaussanat lausui Talvisodan Veteraanien Uukuniemen Perinneyhdistyksen (TVUP) puheenjohtaja Veikko Junna.
Junna totesi avaus sanoissaan, että talvisodan päättyminen oli suomalaisessa historiassa raskas, mutta samalla täynnä sitkeyttä, yhtenäisyyttä ja velvollisuudentuntoa. Päivä, joka muistuttaa meitä siitä, että vapaus ei ole itsestään selvyys, vaan sukupolvien yhteinen perintö.
– Talvisodan Sankarit, heidän rohkeutensa, päättäväisyytensä ja rakkautensa kotiseutuun, loivat perustan, että Suomi säilyi itsenäisenä, ja että saamme tänään elää rauhassa. Meidän kiitollisuutemme on syvä ja pysyvä.
Parikkalan seurakunnan tervehdyksen tilaisuuteen toi kirkkoherra Raija Henttonen.
Muistotilaisuudessa juhlapuheen piti raja- ja merivartiokoulunjohtaja, eversti Juha Kivelä.
Timo Päivinen
Uukuniemen kirkossa pidetyssä muistotilaisuudessa juhlapuheen piti raja- ja merivartiokoulunjohtaja, eversti Juha Kivelä. Puheensa aluksi eversti Kivelä muisteli talvisodan päättymistä, talvisodan rauhanehtoja ja sen jälkeistä isänmaan rakentamisen aikaa.
– Tänä päivänä joukossamme täällä kirkossa ei ole enää talvisodan veteraaneja vastaamassa kunnianosoituksiimme. Olemme saavuttaneet pysäyttävän murroskohdan. Elävä yhteys tuohon historialliseen aikaan on katkeamassa, mikä tarkoittaa, että vastuu muiston säilyttämisestä on siirtynyt täysimääräisesti meidän nuorempien harteillemme. Me emme enää kuule heidän ääntään kertomassa poteroista, kylmyydestä tai isänmaan puolustamisesta. Siksi meidän on oltava se ääni. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, ettei se kallis hinta, joka aikanaan on maksettu, koskaan unohdu.
– Raja- ja merivartiokoulun johtajana näen päivittäin, miten tämä perintö siirtyy eteenpäin. Koulutamme parhaillaan uutta sukupolvea – uusia itärajan portinvartijoita. Tämä koulutus ei tapahdu vain luokkahuoneissa. Nuoret rajavartijaoppilaat ja kadetit harjoittelevat juuri näissä samoissa metsissä ja tämän saman rajaviivan tuntumassa, jota tänään muistamme. Kun he liikkuvat maastossa, he saavat kokemuksen aikaisempien sukupolvien työstä. Se antaa heille ymmärryksen siitä, että heidän tehtävänsä on jatkumoa sukupolvien ketjussa.
– Me puhumme usein suorituskyvystä. On tärkeää ymmärtää, että aito suorituskyky rajalla ei synny pelkästään uusimmasta teknologiasta tai kalustosta. Se muodostuu murtumattomasta ketjusta, jossa vankka fyysinen kunto, horjumaton psyykkinen kestävyys ja nykyaikaiset välineet kohtaavat. Jos yksikin näistä lenkeistä pettää, kokonaisuus vaarantuu.
– Me opetamme myös nuorillemme, että kaikkein vahvinkaan yksilö ei pärjää rajalla – eikä elämässä – yksin.
Aito suorituskyky punnitaan siinä, miten tuemme toisiamme ja miten hitsaudumme yhteen vaikealla hetkellä. Tämä rajavartijan arjen perusopetus heijastaa laajempaa totuutta koko yhteiskunnastamme: Suomen vahvuus ei ole koskaan levännyt vain yksittäisten sankarien varassa, vaan siinä horjumattomassa yhtenäisyydessä, joka vallitsee kansalaisten välillä.
– Kun luotamme toisiimme, olemme murtumattomia. Tämä vaatii nuorelta itsekuria ja valmiutta asettaa ryhmän etu oman edun edelle – aivan kuten talvisodan sukupolvi teki.
– Vaikka teknologia – lennokit, tekoäly ja digitaalinen valvonta – on muuttanut työtämme, ihmisen rooli on korostunut. Nykyajan moniulotteisessa ja usein rauhattomassa maailmassa tarvitsemme nuoria, jotka osaavat lukea tilanteita, kohdata ihmiset rajalla arvokkaasti ja säilyttää malttinsa provokaatioidenkin keskellä.
– Me emme ole täällä vain valvonta-aitaa tai teknistä rajaa varten – me olemme täällä teitä, ihmisiä varten. Nuoren rajavartijan kasvu alkaa itsekurista, mutta se huipentuu vastuuntuntoon ja kykyyn asettaa yhteinen hyvä oman edun edelle. Tämä tavoite on suora perintö niiltä miehiltä ja naisilta, jotka 86 vuotta sitten asettivat itsenäisyytemme kaiken muun edelle.
– Kun katson nuoria vartijoitamme harjoituksissa, näen heissä saman päättäväisyyden, joka vallitsi täällä kymmeniä vuosia sitten. Se antaa minulle uskoa tulevaan. Suomalainen nuoriso on vastuuntuntoista ja valmista kantamaan kortensa kekoon yhteisen turvallisuuden puolesta.
– Talvisodan henki oli ennen kaikkea yksituumaisuutta. Se oli kykyä löytää yhteinen maali, vaikka taustat olisivat olleet erilaiset. Tänä päivänä, maailman kuohuessa ympärillämme, tämä yhtenäisyys on arvokkainta mitä meillä on.
– Kunnioittakaamme sotiemme sukupolvea pitämällä huolta toisistamme. Pidetään yhdessä huoli siitä, että Suomi pysyy maana, jossa jokainen voi nukkua yönsä rauhassa tietäen, että rajalla on koulutettu, valveutunut ja vastuullinen vartija. Siunausta isänmaallemme, päätti eversti Kivelä puheensa.
Kaakkois-Suomen Rajavartioston apulaiskomentaja, majuri Antti Virta piti tilaisuudessa ajankohtaisen esitelmän otsikolla Rajan tilanne tänään.
Tilaisuudessa jaettiin myös lukuisia ansiomerkkejä ansioituneille henkilöille.
Muistotilaisuuden lopuksi Uukuniemen kirkonmäellä sijaitsevassa Pitäjäntuvassa järjestetystä kahvituksesta vastasi Uukuniemen Martat.
Timo Päivinen